Kanta-Häme

Jokainen puu ja kivikin mitataan

Hämeenlinnan Lammilla viljelevän Aki Kaivolan pelloilla kasvaa 50 hehtaarin edestä apilaa, timoteitä ja nurminataa. Kaivolan nurmiviljelmien tarkastamiseen menee tukitarkastajilta lähes kokonainen työpäivä.

Tukitarkastaja Antti-Pekka Pietilä kertoo, että urakka aloitetaan asiakirjojen tarkastamisella, minkä jälkeen jalkaudutaan pelloille.

– Aina ei isäntä ennätä mukaan, ja joskus käy niin että paperitkin toimitetaan postitse.

Työ käy sutjakammin, kun viljelijä itse on kierroksella mukana, sillä esimerkiksi tilapäisesti viljelemättömät alueet on tällöin helpompi paikantaa.

– Minusta on kiinnostavaa olla mukana, sillä avustan muita viljelijöitä täyttämään tukihakemuksia ja tekemään lohkokirjanpitoa. Meidän tilalla kokotilavalvontaa ei ole ollut 15 vuoteen, Aki Kaivola kertoo.

Kantahämäläisiä tiloja mukana 240

Tämän kesän ja syksyn peltovalvonnan aikana tarkastajat käyvät läpi yhteensä 3 400 maatilan pellot, siis noin viitisen prosenttia koko Suomen maatiloista. Kantahämäläisiä tiloja maaseutuviraston satunnais- ja riskiotantaan mahtuu noin 240.

Myös tilapäisesti viljelemättömät alueet, kuten Kaivolan pellolla viime vuoden puolella korjattujen paalien alle jäänyt maatilkku mitataan, vaikka niistä maanviljelijä ei saakaan tukea.

Kaivolan tila on mukana tarkastuksessa, koska se kuuluu niin sanottuun riskiotantaan.

– Me puhumme oikeastaan painotetusta otannasta. Maaseutuvirasto ei kerro meille, miksi tietyt tilat valikoituvat mukaan, mutta ilmeisesti tänä vuonna halutaan tarkastella erityisesti nurmiviljelmiä, arvelee Pietilän kollega, tukitarkastaja Sari Sulanen.

Pieniä tiloja pareittain liikkuvat tarkastajat ehtivät tarkastaa parikin päivässä, isoimmilla tiloilla voi mennä kolmekin työpäivää.

Mittanauhasta gps-laitteeseen

Tarkastajat käyvät yksityiskohtaisesti pellot läpi, kasvulohko kerrallaan, apunaan tilasta otettu ilmakuva sekä gps-laite, jonka avulla mitataan erityisesti peltojen raja-alueita.

Mittaukset tehdään aarin tarkkuudella. Tästä huolimatta myös alle aarin kokoiset alueet, kuten peltojen keskelle kasvaneet puut tai kivet, merkitään ilmakuviin ja myöhemmin piirrettäviin karttoihin.

Mikäli pinta-alat tai kasvulohkojen lajit poikkeavat ilmoitetusta, viljelijälle voi olla luvassa sakkoa tai peltopinta-alojen leikkauksia. Tukia voidaan periä takaisin myös takautuvasti, mutta niiden täydellinen menettäminen on Pietilän ja Sulasen mukaan lähes mahdotonta.

– Virheissä on useimmiten kyse unohduksesta. Viljavuustutkimuspaperit saattavat olla hukkuneet tai niiden voimassaoloaika umpeutunut, tai sitten maata on ostettu tai vuokrattu lisää eikä olla muistettu hoitaa papereita kuntoon, Sulanen kuvaa tyypillisimpiä virheitä.

Peltovalvonnasta koituu valtiolle 10-11 miljoonan euron kustannukset.

Satelliittivalvonta palaa kuvioihin

Jotta valvontaa saataisiin tehostettua entisestään, pinta-alavalvontaan otetaan mukaan satelliittikuvien avulla tehtävä kaukokartoitus kymmenen vuoden tauon jälkeen.

2000-luvun alussa satelliittikartoitus todettiin paitsi kalliiksi, myös epävarmaksi menetelmäksi.

Kaukokartoituksen toimivuutta testaan tänä kesänä yhden ely-keskuksen alueella, ja laajempaan käyttöön kaukokartoitus on tarkoitus ottaa kesällä 2015. (HäSa)

Päivän lehti

19.1.2020