fbpx
Kanta-Häme

Jokaisella viululla on oma äänensä

Parolalaisella Eino Sirkiällä on harvinainen harrastus. Hän rakentaa viuluja.

– Viuluja todella rakennetaan, ei tehdä. Yhden viulun rakentamiseen menee 350 työtuntia. Samassa ajassa rakentaisi omakotitalon.

Sirkiä tietää, mistä puhuu, sillä hän on rakentanut myös omakotitalon, jossa hän asuu Ingrid-vaimonsa kanssa tälläkin hetkellä.

Harrastus sai alkunsa, kun mies huomasi joskus 1990-luvulla lehdessä ilmoituksen: Viulupuut myytävänä.

– Kymenlaaksolainen mies oli ostanut viulupuut, mutta häneltä oli mennyt sisu kaulaan. Minä sitten ostin häneltä ne puut.

Vaikka harrastus alkoi 1990-luvulla, viuluista mies on ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistaa. Koko hänen lapsuusperheensä oli musikaalinen, ja tuttavapiirissä oli kaksi viulunsoittajaa, joita pikkupoika kuunteli lumoutuneena.

– Isäni kirjoitti sitten tuttaville Amerikkaan, josko nämä voisivat lähettää minulle jonkin vanhan viulun. Amerikasta saapuikin sitten vanerilaatikko, jossa oli viulukotelo ja sen sisällä vanha saksalainen viulu.

Se viulu on Sirkiällä edelleen tallella, ja hän soittaakin sitä edelleen.

Sirkiä sai lapsena soittotunteja Casimir Edelmannilta, joka oli säveltäjä Toni Edelmannin isä (ja siis laulaja-näyttelijä Samuli Edelmannin isoisä). Tunnit olivat kuitenkin pianotunteja – viulunsoiton Sirkiä on opetellut korvakuulolta.

Yksi tärkeä tapaus oli, kun Sirkiä 1980-luvulla kävi Helsingissä näyttelyssä, jossa oli esillä Stradivarius-soittimia.

– Siellä oli sello, alttoviulu ja kaksi viulua. Katselin niitä tuntikausia.

Eino Sirkiä kertoo lukeneensa viuluista hyvin paljon. Hänelle oli selvää, että kun hän rakentaa viulun, siitä tulee italialaisen arvoviulun kopio.

Sirkiä liputtaa kahden Cremonan kaupungissa 1600–1700-luvuilla vaikuttaneen viulunrakentajasuvun puolesta: Stradivarin ja Guarnerin. Hänen mielestään Stradivarius-viulu on kauniimpi, mutta Guarnerissa on parempi ääni.

– Olen tähän mennessä rakentanut viisi viulua: kolme Guarneria ja kaksi Stradivariusta. Kuudes viulu on tekeillä, ja se on Guarneri.

Sirkiä sanoo, että italialaisten mestarien tavoitteena oli, että viulun ääni muistuttaisi mahdollisimman paljon naisen ääntä.

Kaikkien aikojen paras viulu on Sirkiän mielestä Guarnerin rakentama Paganinin kanuuna, joka oli maailmankuulun viulistin Niccolò Paganinin lempisoitin. Sirkiä on tehnyt siitä yhden kopion, ja nyt on toinen tekeillä.

– Paganinin kanuunassa on vahva, aggressiivinen ääni.

Yksi syy, miksi Sirkiä rakastaa viuluja, on se, että niillä kaikilla on ihan oma äänensä.

– Ei ole kahta samanlaista ääntä.

Viulunrakentamiseen ei ehkä kannata ryhtyä, jos ei ole mitään kokemusta puutöistä etukäteen. Sirkiällä oli.

– Olin käynyt mieskotiteollisuuskoulun Punkaharjulla ja rakentanut muun muassa huonekaluja.

Viulunrakentajana hän on kuitenkin itseoppinut. Hän on vuosien saatossa valmistanut itse myös joitakin nimenomaan viulunrakennusta helpottavia työkaluja.

Ensimmäisen viulunsa hän teki Stradi-lehdessä olleen artikkelin pohjalta. Artikkelissa oli kuva ja tarkka englanninkielinen selostus viulusta.

– Sitä kuvaa sitten suurensin ja suurensin, ja siitä laskin mittoja.

Myöhemmin hän on tehnyt viuluja myös piirustusten avulla.

Sirkiän tekemät kopiot ovat hyvin tarkkoja.

– Tämän Guarnerin pohjassa on aivan sama määrä vuosilustoja ja loimuja kuin alkuperäisessäkin, mies esittelee.

Mutta mitä ne hänen ostamansa viulupuut sitten olivat?

– Kuusta ja vaahteraa. Viulun kansi tehdään aina kuusesta, sivut ja pohja yleensä vaahterasta.

Kolmas puulaji on musta ja kova ebenpuu. Siitä tehdään esimerkiksi otelauta, leukatuki ja viritystapit.

Tärkeä ainesosa on myös saksalainen erikoisliima, jota Sirkiä tilaa turkulaisesta liikkeestä.

Sirkiöitten omakotitalon kellarikerroksessa on verstashuone, jossa viulunrakentaja on viettänyt satoja ja satoja tunteja. Siellä työkalut ovat hyvässä järjestyksessä, pöydällä on uuden viulun tekeillä olevat kansi ja pohja – ja hyllyllä vielä käyttämättömiä viulupuita.

Sillä kun uusi viulu valmistuu, Sirkiän on aika pian aloitettava taas uusi 350 tunnin projekti.

– Aina pyrin parempaan. HäSa

Menot