Kanta-Häme

”Jos ihmiset tarvitsevat ruoka-apua, perusturva ei ole riittävä” – Leipäjonot toivat etiikkapalkinnon

Hämeenlinnalaislähtöiselle Anniina Lahtiselle heikompien auttaminen on kutsumus. Sen takia hän halusi myös opinnäytetyössään syventyä huono-osaisuuteen.

”Haluan omassa elämässäni auttaa niitä ihmisiä, joita ei huomata ja jotka ovat yhteiskunnan näkökulmasta jossain määrin epäonnistuneita. Se on minulle sydämen asia ja jopa kutsumus. Sen takia halusin keskittyä myös opinnäytetyössäni huono-osaisten ihmisten kokemuksiin.

Huono-osaisuus on kuitenkin vaikeasti rajattava termi, joten aloin miettiä, miten saisin esiin sellaisten ihmisten äänen, jotka ovat eniten marginaalissa. Päädyin tarkastelemaan ruoka-apua. Se on huono-osaisuutta konkreettisempi käsite.

Ruoka-apua saavat ihmiset ovat usein jollain tavalla syrjässä tai syrjäytyneitä. Työssäni tarkastelin ruoka-apua saavien ihmisten kokemaa stigmaa eli häpeäleimaa.

 

Opinnäytteessäni totean ensiksikin, että ruoka-apuun liittyy usein häpeän tunne. Tämän takia ihmiset joko eivät hae apua vaikeuksiinsa tai hakevat sitä niin vähän kuin mahdollista.

Yksi tarkastelemistani teemoista oli ansaitsevuus.

Usein ruoka-apua ja muita tukia saavat ihmiset kokevat joutuvansa todistelemaan ansaitsevansa avun. Mitä ansaitumpaa avun koettiin olevan, sitä vähemmän häpeää siitä koettiin.

Usein kaikkein ansaituimmaksi koettu apu liittyi tilanteisiin, joissa ihminen ei itse voinut vaikuttaa asioihin. Tällaisten tilanteiden taustalla saattoi olla esimerkiksi tulipalo, jossa ihminen oli menettänyt omaisuutensa.

Toisessa ääripäässä olivat erilaisista riippuvuuksista kärsivät ihmiset. Yhteiskunta ajattelee, että he ovat itse aiheuttaneet tilanteensa, jolloin nähdään, että he myös ansaitsevat saada vähemmän apua kuin muut. Tässä tuli selvästi ilmi, että ihmiset eivät usein ymmärrä sitä, miten monimutkaisia prosesseja riippuvuudet ovat.

 

Suomeen on tullut ruoka-apu 1990-luvun laman aikaan. Tuolloin se nähtiin tilapäisenä avun muotona, josta voidaan ajan myötä luopua. Nykyään se on kuitenkin vakiintunut käytäntö.

Näen tässä ristiriidan hyvinvointiyhteiskuntaan, jonka pitäisi turvata ihmisen toimeentulo. Jos ihmiset tarvitsevat hyväntekeväisyysperusteista ruoka-apua, perusturva ei ole riittävä.

Vuosien aikana on ollut hankkeita, joissa on pohdittu, miten ruoka-apua voisi kehittää. Olen miettinyt, kuinka paljon siihen halutaan keskittyä. Eikö parempi olisi keskittyä yhteiskunnan tukimuotojen kehittämiseen?

 

Työskentelen tällä hetkellä Kelan asiakaspalvelussa. Työssäni olen nähnyt konkreettisesti sen, miten erilaista tukea tarvitsevilla ihmisillä on suuri tarve sanottaa sitä, miksi he apua hakevat.

He saattavat esimerkiksi kertoa yrittävänsä oikeasti parhaansa tai että he eivät hakisi tukia, jollei olisi pakko. He ikään kuin pyytävät anteeksi sitä, että ovat täällä.

Koen, että asiaan syvennyttyäni pystyn tunnistamaan tällaista puhetta ja reagoimaan siihen paremmin.

Olen miettinyt, miten paljon tähän vaikuttaa median luoma käsitys siitä, että ihmiset käyttävät erilaisia tukijärjestelmiä hyväkseen. Ihmiset eivät selvästi halua, että heitä luullaan sosiaalipummeiksi.

Olisi myös kiinnostavaa tietää, miten laaja ilmiö tukien hyväksikäyttö oikeasti on. Työni ja opiskelujeni kautta uskon vakaasti, että suurin osa erilaisiin tukimuotoihin kuten ruoka-apuun turvautuvista ihmisistä tarvitsee oikeasti apua. Monesti taustalta löytyy moniulotteisia sosiaalisia ongelmia.

 

Valmistuin sosionomiksi viime kesänä Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, joka ilmoitti opinnäytetyöni ehdolle Talentian etiikkapalkinnon saajaksi.

En tiennyt tästä mitään ennen kuin sain kuulla voittaneeni palkinnon.

Sain palkinnoksi stipendin ja esittelin työni Talentian ammattieettiselle lautakunnalle.

Pidän nykyisestä työstäni asiakkaiden parissa, mutta opinnäytetyöni ja siitä saamani palkinto ovat kannustaneet minua syventymään aiheeseen edelleen. Suunnitelmissani on jatkaa opintojani vielä yliopistossa.”

Anniina Lahtinen

Hämeenlinnalaislähtöinen 24-vuotias sosionomi.

Voitti Talentian vuoden 2019 etiikkapalkinnon opinnäytetyöllään, jossa käsitteli ruoka-apuun liittyvää häpeää.

Asuu Helsingissä ja työskentelee Kelan asiakaspalvelussa.

Harrastaa crossfittiä.

Nopeat

Viimeksi luin C.S.Lewisin teoksen Ilon yllättämä.Viimeksi katsoin Jäinen taival -dokumenttielokuva. Se kertoo suomalaisen retkikunnan matkasta Grönlannin halki.

Haaveilen yhteisöllisemmästä Suomesta.

Pelkään, että sosiaalinen etäisyys eri yhteiskuntaluokkien välillä kasvaa ja yhteiskunta polarisoituu. Että ihmiset ovat haluttomia ymmärtämään toinen toisiaan.