Kanta-Häme

Jos pelosta puhuttaisiin,  ei pelättäisi niin paljon

Emme anna pelolle valtaa. Emme pelkää. Arki jatkuu.

Samat sanat toistuvat jokaisen terroristi-iskun jälkeen. Emme pelkää.

Kuitenkin pelottaa. Maailma on pienempi kuin koskaan. Etenkin Euroopan sisällä tapahtuvat iskut koskettavat. Ne ovat käytännössä jo omalla ulko-ovella.

Terrorismin pelkoa on verrattu esimerkiksi murtomieheen, joka tulee ja varastaa telkkarin. Uhka on epätodennäköinen, mutta tunne on aito. Kuka vain voi koska vain kävellä sisään ja tehdä pahaa.

Hämeenlinnalainen psykoterapeutti Anne Yletyinen sanoo, että länsimaissa pelko on häpeän ohella vaikea tunne, jota ei haluta myöntää eikä kohdata.

Pelko on elimistön luonnollinen hälytystila, elämää ylläpitävä tunne.

Länsimainen ihminen on tottunut peittämään pelkonsa ja häpeämään pelkoaan. Yletyisen mukaan se saattaa johtua siitä, että länsimaissa halutaan hallita kaikkea.

– Ollaan jotenkin yli-ihmisiä.

Psykoterapeutin mielestä pelkoa ei pitäisi ohittaa. Se pitäisi käsitellä.

– Jos puhuisimme pelosta enemmän, ei tarvitsisi pelätä niin paljon. Samaan aikaan pelot lievittyisivät.

Tapoja tunteiden, kuten pelon, käsittelyyn on puhumisen lisäksi monia muitakin. Yksi on pysähtyminen ja oman kehon kuuntelu ja tutkiminen. Esimerkiksi jos pelottaessa jalat tärisevät, pitäisi niiden antaa täristä, eikä yrittää peitellä reaktiota.

– On hyödyllistä kuunnella kehoa ja sen tuntemuksia ja todeta, että jahas, tältä se tuntuu. Sen jälkeen voi arvioida, onko pelko realistinen.

Se, miten pelkoa käsitellään, on hyvin yksilöllistä ja riippuu siitä, millaiset eväät on saanut tunteiden kohtaamiseen.

– Jos on kasvanut ympäristössä, jossa tunteita on vastaanotettu ja niitä on saanut näyttää, se antaa hyvät eväät.

Toinen ääripää taas on tilanne, jossa tunteita ei ole hyväksytty, niitä ei ole saanut näyttää eikä kokea turvallisesti.

Yletyisen mukaan moni jättää pelkonsa prosessoimatta. Esimerkiksi sellaisen tilanteen, joka on tuntunut pelottavalta.

Jos pelkonsa on jättänyt kohtaamatta pitkään, voi pelon iskiessä päälle käyttäytyä joko uhkarohkeasti, alistua tai jähmettyä.

Yletyisen mukaan tunteiden käsittelemisen vaikeus johtuu myös siitä, että olemme vieraantuneet luonnosta.

Anne Yletyinen uskoo, että näyttämättömät ja käsittelemättömät tunteet varastoituvat kehoon.

– Niin tekee pelkokin.

Pelko aiheuttaa stressiä ja sairauksia, kuten korkeaa verenpainetta, suolisto-ongelmia ja masennusta.

Pelolla tehdään politiikkaa. Pelko luo mielikuvia, jotka eivät välttämättä perustu faktoihin.

Vuosi sitten Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen kirjoitti blogikirjoituksen Satu terroristeista. Tekstissään Sinkkonen sanoo median tarttuvan terrorismiin helposti, koska pelko myy. Ihmismieli antaa enemmän painoarvoa

esimerkiksi koskettaville tarinoille kuin tilastollisille faktoille.

Anne Yletyinen muistuttaa, että aivot tulkitsevat kehoa ennen kuin ehdimme tulkita todellisuutta kehon ulkopuolella. Aivot eivät myöskään erittele, onko pelko todellista vai ei.

– Esimerkiksi jos on altis pelkäämään, voi pelko jäädä päälle, eikä silloin pysty analyyttiseen ajatteluun.

Tieto vaikuttaa pelon tunteeseen, mutta toinen asia on, voiko pelkoa tuntiessaan käyttää tietoa hyväkseen. Se riippuu myös jokaisen omasta kyvystä käsitellä pelkoa ja hallita tunnetta.

– Ihmisen kiintymyshistoria on merkittävässä osassa. Jos lapsuudessa on hyvä kiintymyssuhde turvalliseen aikuiseen, on siitä merkittävää apua aikuisenakin. Monet ihmiset vain eivät osaa yhdistää niitä.

Yletyisen mukaan esimerkiksi Isis toimii vihan kautta. Se haluaa lietsoa vastakkainasettelun kautta vihaa oman ideologiansa ja muun maailman välille ja rapauttaa siten liberaalia yhteiskuntaa.

– Huolestuttavaa on, jos vihaan vastataan vihalla. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Valtaapitäviltä tarvitaan nyt malttia ja viisautta.

Ikäviä, ahdistavia ja pelottavia uutisia tulee maailmalta ja myös kotimaasta lähes päivittäin. Elämä tarjoilee koko ajan jotakin raflaavaa.

– Aikuisenkin kannattaa säädellä tiedontulvaa. Jokainen voi huoletta vetää rajan ja olla katselematta, lukematta ja kuuntelematta, jos ahdistaa tai oksettaa. Ihmisellä on tapa turtua. Se on myös suojautumiskeino.

Yletyinen kannustaa keskittymään hyvään ja katsomaan omaa tilannetta. Mikä on hyvää, mikä on turvallista, mikä tuntuu hyvältä?

Psykoterapeutti itse kokee uutiset samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä. Hän ei haluaisi lähteä lomamatkalle Turkkiin, sillä siellä on tällä hetkellä arvaamatonta.

Terrori-iskujen jälkeen somessa usein jaetaan myötätuntoa. Yletyinen pitää sitä yksittäisten ihmisten kannalta hyvänä.

–  Sometus on hyvä tapa osoittaa myötätuntoa ja yksi tapa käsitellä asiaa. Se tarjoaa kanavan edes vähäiseen vaikuttamiseen ja samalla ruokkii kollektiivisuuden tunnetta.

Kun politiikalla ja kamalilla teoilla yritetään lietsoa pelon ilmapiiriä, on tavallisten ihmisten vastaisku olla näyttämättä pelkoa. Hokemassa ”emme pelkää” on siis myös itua.

– Pelko on luonnollinen tunne. Kun pelon oppii tunnistamaan, helpottaa eteenpäin meneminenkin. Arkea on helpompi elää, jos on käsitellyt pelon esimerkiksi altistumalla sille oman mielen ja realiteettien sallimissa rajoissa.

Sen jälkeen seuraava askel on opetella häpeän tunteminen. Se on meille vielä vaikeampaa kuin pelon tunnistaminen ja tunteminen. HäSa

 

Jutussa haastateltu Anne Yletyinen on hämeenlinnalainen psykoterapeutti, joka on erikoistunut traumapsykologiaan. Hän hoitaa erityisesti kriisi- ja traumapotilaita.

 

Päivän lehti

6.6.2020