Kanta-Häme

Joulu ei tule ilman punaista nuttua

Kuudessakymmenessä vuodessa on muuttunut moni asia, mutta yksi pysyy. Lapset uskovat joulupukkiin yhtä sinisilmäisesti kuin ennen vanhaan.

– Vaikka isommat jo puhuvat, ettei pukkia ole, kyllä heidänkin ilmeensä muuttuu, kun pukki tulee paikalle. Sen näkee heti. Usko palaa saman tien, sanoo Janakkalan Vähikkälässä asuva joulupukki Erkki Koskinen.

Koskinen tietää, mistä puhuu. Hänen ensimmäinen kokemuksensa joulupukin roolista on koulun kuusijuhlasta 1940-luvulta.

Sen jälkeen hän toimi kotona pukkina 12 vuotta nuoremmalle pikkuveljelleen. Vuosien saatossa pikkuveli kuitenkin alkoi ihmetellä, miksi Erkki häipyy aina aattona hevosia katsomaan, kun ei muuten tallissa viihtynyt.

Pian Erkki Koskisesta tuli Vähikkälän kylän virallinen pukki. Häntä pyydettiin kuusijuhliin ja erilaisiin pikkujouluihin pukin hommiin.

– Kyselyjä alkoi tulla. Olen käynyt samoissa taloissa pukkina monta kymmentä vuotta 1960-luvulta alkaen. Yhtään vuotta ei ole jäänyt pukkina väliin.

Joulunvietto perheissä on edelleen samoilla urilla, mutta lapset ovat muuttuneet. Koskisen mukaan perheen pienimmistä on tullut paljon rohkeampia kuin ennen vanhaan.

– Muinoin joku lapsi saattoi mennä sängyn alle, eikä tullut sieltä edes lahjaa hakemaan. Nykylapset tulevat syliin. Viimeistään meistä tulee kavereita, kun kaivan lahjat esille.

Jotkut lapset unohtavat pukin siinä vaiheessa, kun ensimmäisen lahjan saa käsiin. Toiset taas malttavat esiintyä ja odottaa lahjojen jaon loppuun asti.

Kerran yksi pikkutyttö kokeili, onko Koskisen valkea parta oikea.

– Tyttö kysyi, saako vetää parrasta. Siinä hälinässä en kuullut, mitä tyttö kysyi, ja sanoin, että kyllä, kyllä.

Tyttö sitten kiskaisi ja pukki komensi, ettei saa parrasta vetää.

– Säähän annoit juuri luvan, tyttö ihmetteli.

Parta ei ehtinyt kuitenkaan kokonaan irrota – onneksi.

Erkki Koskinen on muutaman kerran uhannut jäädä eläkkeelle pukin hommista. Tähän mennessä hän on kuitenkin perunut sanansa.

– Voisi tulla vieroitusoireita. Joulupukin homma kuuluu aattopäivään. En ole kokeillut, miltä tuntuisi, kun ei olekaan pukkikeikkaa.

Toistakymmentä kotia kierrettyään joulupukki Koskinen usein ajattelee lämmittävänsä saunan. Usein se on jäänyt haaveeksi, sillä sen verran pukki reissussa väsyy.

– Aika usein syön ja menen nukkumaan.

Pääasiassa joulupukki vierailee pikkulapsiperheissä. Koskinen käy muun muassa sellaisessakin perheessä, missä nuorin lapsi on jo rippikouluiässä. Lapsen äiti oli sanonut, ettei joulupukkia tule, jos ei joulupukille kirjoita.

– Kyllä kirjoitan, jos ei kerran pukki muuten tule, oli poika sanonut.

Koskisen mukaan usko joulupukkiin on syvää.

Jos lapset ovat nykyään rohkeampia kuin ennen, ovat aikuisetkin pikkuisen muuttuneet. Muinoin tarjottiin pukille ryyppyä. Ei enää.

– Se on hyvä se, kyllä täälläkin on nähty pukkeja umpikännissä. Se ei ole hyvä asia.

Erkki Koskinen ei muista, montako pukin asua hänellä on vuosien saatossa ollut. Muutamia kuitenkin. Ensin oli naamari, turkki tai takki väärinpäin ja karvalakki. Sitten tuli amerikkalaisen pukin asu punaisine nuttuineen ja valkoisine partoineen.

– Pitää laittaa myös vähän tätä naisten punaa, Koskinen sanoo ja tökkii huulipunalla kasvoihinsa.

Joulupukki on valmis. HÄSA