Kanta-Häme

Joulu on tunnetta ja tunnelmaa

Erilaisiin perinteisiin tottuneet maahanmuuttajat ovat kaikki samoilla linjoilla.  Jouluun kuuluvat perhe ja yhteisöllisyys, hyvä ruoka, iloinen mieli ja omien juurien kunnioittaminen.
 
Monikulttuurinen kohtauspaikka Kaarisilta on torstaina aamupäivällä täynnä väkeä. Yläkerrassa ovat käynnissä suomenkielen kerhot ja alakerrassa Maku-projektin osallistujat kokkaavat herkullista ruokaa. Kaiken tohinan keskellä muutamat maahanmuuttajat istahtivat hetkeksi keskustelemaan siitä, millaista joulun aikaa he ovat synnyinmaassaan tottuneet viettämään ja miltä suomalainen joulu heistä tuntuu.
 
Oren Singer on kotoisin Israelista ja hänellä on suomalainen vaimo.
 
– Juhlimme joulua jollakin tavalla perheen parissa joka vuosi ja teimme niin myös Israelissa, jos anoppi tuli kylään, Singer kertoo.
 
– En tunne kovin hyvin suomalaisia jouluperinteitä, koska vaimoni ei ole niistä kovin tarkka. Joulu on mukavaa aikaa, mutta kaikkialta päälle tunkeva kaupallisuus ahdistaa. En myöskään tykkää joidenkin suomalaisten tavasta juoda jouluna runsaasti alkoholia.
 
Juutalaisessa kulttuurissa joulua ei vietetä, mutta Singerille aikaan liittyy silti vahvoja mielikuvia.
 
– Israelissa on useita kansallisuuksia sekä uskontokuntia ja joulukuu on juhlien aikaa. Nasaretissa on esimerkiksi suuri joulujuhla, jolloin ilmassa on todella tunnelmaa.
 
– Kun asuimme Haifassa, siellä eri uskontojen edustajat juhlivat kaikki samalla kadulla rauhallisesti keskenään. Se on hienoa.
 
Kanaa ja risottoa
Meron Amanuel on kotoisin Etiopiasta, jossa joulua vietetään hänen mukaansa hyvin samaan tapaan kuin Suomessakin. Joulupöytään katetaan perinteisesti kanaa, injera-leipää ja ohrasta valmistettua väkijuomaa.
 
– Olen iloinen joulusta, johon minun kulttuurissani sisältyy runsaasti ruokaa ja hauskanpitoa.
 
– Etiopiassa ihmiset menevät jouluna kirkkoihin ja minäkin aion nyt mennä Hämeenlinnassa ensimmäistä kertaa jouluyön kirkkoon.
 
10 vuotta elämästään pakolaisleirillä ollut burmalainen Me Me Kwa viettää Suomessa joulua perheensä kanssa valmistaen pipareita, torttuja ja puuroa. Jouluinen suolapala pöydässä on kanarisotto.
 
– Burmalainen joulunvietto eroaa suomalaisesta sillä tavalla, että siellä ihmiset ovat kirkoissa ja muutenkin poissa kotoa oikeastaan kaikki kolme päivää.
 
– Joulu on Burmassa iso kansanjuhla, jonka aikana ihmiset kerääntyvät suurina joukkoina tekemään ruokaa ja syömään yhdessä.
 
Lahja, joka jaetaan
Afganistanilainen Zahra Bahadory on muslimi, eikä vietä joulua, mutta ajanjaksoon liittyvä loma-aika kokoaa perheen yhteen.
 
– Perinteisiimme kuuluu kotona tehty mämmi, jota meidän perheessämme on aina syöty suuria määriä, Bahadory nauraa.
 
– Suomessa joulu on kuitenkin iloinen asia, koska kaikkialla on niin kaunista ja tykkään katsella kaupoissa hienoja tavaroita.
 
Meksikossa syntyneen Mercedes Alban lapsuuteen kuuluivat isän kautta katolilaiset perinteet.
 
– Joulukuussa teimme uskonnollisen kuvaelman, jota kiersimme esittämässä eri paikoissa 10 päivän ajan, hän muistelee.
 
– Joskus kaipaan noita perinteitä, mutta pidän esimerkiksi erittäin paljon suomalaisesta tavasta käydä jouluna haustausmailla rakkaita muistelemassa. Jouluna on tärkeää muistaa mistä me tulemme ja miettiä myös, mihin olemme menossa. Oma historia on tärkeää.
 
Aitoon meksikolaiseen joulupöytään ei tahdo Hämeenlinnasta löytyä aineksia, joten Alba on totutellut uusiin ruokiin.
 
– Kinkku on hyvää, mutta ihan kauheasti tykkään porkkanalaatikosta. Se on suorastaan ihanaa.
 
– Joulu on antamisen aikaa. Meksikossa ajatellaan, että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjan olla sellainen kuin on. Sitä lahjaa meidän pitää jakaa muille ja jokaisella on tehtävänsä.