Kanta-Häme

Joulun tunnelmaa ei voi ostaa

Korvatunturin välivarasto on Hauhon kirkonkylässä. Rouwasväen yhdistyksen puuhanainen Leni Lustre-Pere sanoo nähneensä punaisen Bedfordin kuorma-auton rullaavan Hauholla öisin joulun aikaan ja kuskaavan lahjoja.

– Kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä saanut selville välivaraston sijaintia, vaikka yritetty kyllä on, Leni Lustre-Pere vitsailee nauraen.

Salaisuuteen ei saatu selvyyttä edes lauantaina järjestetyn Hawujoulun aikana, vaikka joulupukki raitille Petteri-autollaan lopulta kaarsikin.

Kaikkien aikojen viidestoista Hawujoulu täytti kirkonkylän vanhan keskustan pihat ja tienvarret. Vaikka kylä myyjiä ja myyjäisiä olikin täynnä, piilee tapahtuman suosion salaisuus Leni Lustre-Peren mielestä juuri epäkaupallisuudessa.

– Tänne ovat kaikki ihmiset tervetulleita myymään tai ostamaan ihan mitä itse haluavat. Myyjiä on ainakin 60–70, mutta määrää on vaikea arvioida. Yhteisöllisyys tekee Hawujoulun tunnelmasta ainutlaatuisen, mutta se joulun tunnelma syntyy vasta hiljaisuudessa.

Hauhon kirkonkylän Vanhalta raitilta myyjäismeininki laajeni Suojamäen taloon ja seurakuntataloon. Helena Ylitalo etsi myyjäisistä joulutunnelmaa myymällä itse tekemiään tonttuja.

– Olen halunnut tehdä jo pitkään itse tonttuja, mutta sain tartuttua toimeen vasta tänä vuonna. Esikuvanani ovat Tyynelän ihanat tontut, Ylitalo sanoo.

Kaikkiaan 50 tonttua syksyn mittaan tehnyt nainen ei ole koskaan laskenut yhden tontun tekemiseen käytettyä aikaa.

– Hidasta se on, sillä teen tontuille kasvot paperimassasta ja kaikki vaatteetkin ovat minun tekemiäni, Ylitalo kertoo.

Vaikka myyjäisiä oli pelkästään Hämeenlinnassa lauantaina ainakin parikymmentä, riitti väkeä vielä kauppakeskus Tuuloseenkin. Kauppakeskusisäntä Vesa Kaloinen odotti keskukseen ainakin 5000 ihmistä.

– Tuulosessa on käynyt tänä vuonna yli 1,9 miljoonaa asiakasta. Se on hienosti, sillä kilpailu on kovaa, Kaloinen kehaisee.

Monelle Tuulosen joulumyyjäiset olivat ennen kaikkea tapa. Lammilainen Liisa Gustafsson kuuluu villasukkineen kauppakeskuksen vakiokalusteisiin. Reumaa potevalle ja näkövammaiselle Liisa Gustafssonille kutominen on ainoa harrastus.

– Minulla on aina kudin kädessä. Yksiin sukkiin menee päivä aikaa. Kerran laskin itselleni tuntipalkan, jonka kutomalla tienaan. 45 sentillä ei paikkamaksuja maksettaisi.

Liisa Gustafssonin mielestä suurin villasukkabuumi on pikkuhiljaa taittumassa. Asiakkaita kyllä vielä riittää, mutta nuoret eivät halua ostaa enää sukkia valmiina.

– Ovat opetelleet itse kutomaan sukkansa.

Tilauspuuseppä Hannes Vähäsöyrinki ja hänen vaimonsa Arja Vähäsöyrinki olivat lauantaina ensimmäistä kertaa esittelemässä Puusepänliike Hanneksen pientuotteita Tuulosessa. Jakkarat ovat jo monelle tuttuja tuotteita, sillä niitä liike on tehnyt jo kymmenen vuotta.

– Kovin kauaa tässä ei ehdi olla, sillä varsinaiset työt odottavat. Vielä pitäisi ennen joulua saada tehdyksi yksi keittiö, joka on vielä aivan alkutekijöissään, yrittäjät huokaisevat.

Niin Vähäsöyrinkien kuin heidän asiakkainaan piipahtaneiden Päivi ja Timo Orilähteenkin mielestä joulua varten ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Kaikki tarvittava löytyy kotinurkilta.

– Asumme Helsingissä, mutta vietämme täällä kakkoskodissamme todella paljon aikaa. Haluamme suosia kaikessa täkäläisiä yrittäjiä ja syödä lähiruokaa myös jouluna, Päivi Orilähde huomauttaa. HäSa