Kanta-Häme

Juha Torvinen ja Martti Syrjä mahtuvat edelleen samalle sohvalle

Tässä he ovat. Ruma ankanpoikanen, joka leimaantui ensimmäisenä kohtaamaansa ihmiseen, kun muutto Rovaniemeltä Ylöjärvelle koitti ja hänen isähahmonsa. Ankanpoikanen on Juha Torvinen, isähahmo Martti Syrjä.

Miehet ovat Eppu Normaalin alkuperäisjäseniä. Yhdessä on oltu siitä koulupäivästä lähtien, kun Torvinen tapasi Syrjän koulussa.

Nyt miehet istuvat Bio Rexin lämpiössä ja kertovat paitsi yhteisestä 40 vuoden urastaan, myös uudesta elokuvasta Eput.

Näillä miehillä ei ole tarkkaan mietittyä imagoa. Siinä he ovat sellaisina kuin he ovat. Martti Syrjä röyhtäilee kuuluvasti ja Torvinen juttelee. Sama toistuu valkokankaalla.

– Olemme niin rehellisiä kuin pystymme olemaan, Torvinen sanoo.

– Tällaisia me olemme olleet aina. Mitäs tilasitte, Syrjä heittää.

Eppu Normaalilla ei ole ollut koskaan suunniteltua imagoa – ei edes uran alussa. Torvinen ja Syrjä sanovat, että se on ehkäpä salaisuus suosioon. Ihmiset tunnistavat tavallisissa miehissä jotain luottamusta herättävää.

– Hyvä huijaus! Syrjä letkauttaa ja jatkaa: En tunnistaisi itseäni, jos pitäisi miettiä, miten pitää olla. Edes nuorena en miettinyt sitä.

Tekemisessä on pyritty myös bändin omaan käsitykseen hyvästä ja hienosta.

– Oma tekeminen on riittänyt. Sitä ei ole ollut syytä rikkoa, Torvinen kertoo.

Kuten elokuvassa sanotaan, Martti Syrjästä tehtiin Eppu Normaalin solisti, koska hän oli siihen soveliain – aina pelleilemässä ja sooloilemassa. Hän ei edelleenkään osaa soittaa kuin yhden soinnun kitaralla.

Kun Eput sai ensimmäisen levytyssopimuksen vuonna 1977, Martti Syrjä näki etiäisen.

– Tästä tulee jotakin isoa!

Poliisi pamputtaa taas nousi kertaheitolle huipulle.

Se, kuinka iso Epuista tuli, ei kukaan osannut arvata.

Mitä on vielä tulossa?

– Tiedän, mitä teen 5–6 minuutin päästä. Pidemmälle en osaa suunnitella, Syrjä sanoo.

Torvinen jatkaa, ettei bändi ole koskaan tehnyt vuotta pidemmälle suunnitelmia – bändi on olemassa toistaiseksi.

Välillä kyyti on ollut kylmää. Loppuun palamisen on kokenut useampi bändin jäsen. Oli myös aika, jolloin Torvinen ei kuullut Syrjästä vuosiin mitään. Tämä vain ryyppäsi. Tekstitelevision aukaisemisesta tuli Torviselle epämiellyttävä olo. Hän vain odotti uutista Martti Syrjän kuolemasta.

– Jouduimme jossain vaiheessa puristamaan itsemme niin pienestä raosta, että jotain meni väkisinkin rikki, Martti Syrjä kuvailee eräänkin levyn jälkeistä tilaa.

Tekemisen suola on keikkailussa. Lavalla saadaan 40 vuoden jälkeenkin kicksit.

– Lavalla homma rullaa ja tajuamme, miksi tätä teemme.

– Hemmetin nastaa leikkiä bändiä!

Sen sijaan kaikki lavan ympärillä on muuttunut vuosi vuodelta sietämättömämmäksi. Elokuvassa kuvaillaan myös sitä, kuinka vaikeaa Pantse ja Martti Syrjälle on tehdä uutta materiaalia.

Ohjaaja Saku Pollari kertoo, ettei ollut ennen elokuvaa Eppu Normaali -fani, vaan hän pääsi nopealla aikataululla opiskelemaan bändin historian.

Suurin yllätys oli Pantse Syrjän rooli kappaleiden säveltäjänä. Hänen tehtävänsä on alusta asti ollut synnyttää biisit, mutta myös saattaa ne studiossa loppuun.

Erityisesti ohjaaja pitää siitä, että Epuilta ei ole kukaan suomalainen voinut välttyä.

– Tarina on huikea. Hienointa olisi, jos katsojat, jotka eivät niin välitä Epuista, löytäisivät elokuvan. HÄSA

EputEnsi-ilta 2. joulukuuta Bio Rexissä.