Kanta-Häme

Jukka Salmiselta ilmestyi jo 25. pitkäsoitto

Hämeenlinnalainen Jukka Salminen on kulkenut pitkän tien lauluntekijänä, sillä hänen esikoisensa ilmestyi jo vuonna 1982. Uusin albumi Purppuraa on järjestyksessä jo 25. ja sen julkaisua muusikko juhlii konsertilla Poltinahon seurakuntatalossa 4. lokakuuta.
 
– Ensimmäistä kasettiani Hyvä ystävä ja muita mukavia lastenlauluja myytiin 11 000 kappaletta, Salminen muistelee.
 
– Seuraava äänite Liian suuret hampaat menestyi lähes yhtä hyvin, joten elämänkuviot menivät uusiksi. Olin valmistunut opettajaksi, mutta saapastelin pankkiin ottamaan lainan, ostin auton sekä laitteet ja lähdin keikoille. Sillä tiellä on sitten tähän saakka höylätty.
 
Salminen on tehnyt paljon lastenmusiikkia ja gospel-lauluja. Purppuraa hän luonnehtii hengelliseksi albumiksi, vaikka ihmettelee itsekin, mitä määritelmällä tarkoitetaan.
 
– Kaikki levyn kappaleet ovat jollakin tavalla kiitoslauluja joskus kipeästäkin matkasta. Ne ovat syntyneet monen vuoden aikana.
 
– Levyllä on tunteikasta pohdintaa, jossa olen kurkistellut sisäänpäin ja sitä kautta myös ulos. Mukana on kaverilauluja, jotka kertovat siitä, että aikuisenakin voi löytää pintaa syvempää ystävyyttä. Sellaisen kaverin kanssa syntyy juttua aroistakin asioista.
 
Kohtaamisia maailmalla
Salminen palasi hiljattain kahden viikon matkalta Mongoliasta ja Bangladeshista. Lauluntekijä on mukana Kylväjä-järjestön kehitysyhteistyössä, joka on vienyt miestä ympäri maailmaa.
 
– Tällaiset matkat ovat aika rajujakin kokemuksia. Bangladesh on esimerkiksi pinta-alaltaan vain kolmanneksen Suomesta, mutta siellä asuu 160 miljoonaa ihmistä.
 
– Kaaos oli melkoinen ja elämää vilisi ympärillä. Oli erityisen koskettavaa vierailla pienessä kylässä, jonne ei edes autolla päässyt. Sinne oli rakennettu ensimmäinen koulu savimajasta ja sen oppilaiden kanssa sitten laulettiin ja leikittiin.
 
Kaukomatkoilla on ollut suuri vaikutus Salmiseen niin lauluntekijänä kuin ihmisenäkin.
 
– Kyllähän tuollaiset kohtaamiset vetävät hiljaiseksi ja jokin minussa murtuu. Syntyy ajatus siitä, etten häpeä itseäni, mutta myöskään en nosta itseäni kenenkään yläpuolelle.
 
– Mottonikin löysin etiopialaisen kuurojen koulun seinäkirjoituksesta: ”Jokainen on jollain tavalla rikki, mutta kukaan ei ole kokonaan rikki”.
 
Jukka Salmisen levynjulkaisukonsertti pe 4.10. klo 20 Poltinahon seurakuntatalossa.

Päivän lehti

29.1.2020