Kanta-Häme

Junnu-Litmanen palloili häämaljakotkin pirstaleiksi

Kannusta, kustanna ja kuljeta. Kolmen K:n sääntö on hyvä, mutta urheilua tavoitteellisesti harrastavan lapsen vanhemmat eivät voi vain maksaa kulut ja ryhtyä vaatimaan valmentajalta huipputuloksia.

Näin totesivat Suomen menestynein jalkapalloilija Jari Litmanen ja Palloliiton pelaajakehityspäällikkö, myös peliurallaan menestynyt Hannu Tihinen. Kaksikko kävi sunnuntaina puhumassa ennen U19 Suomi–Romania -ottelua ammattilaisjalkapallon vaatimuksista ja urheilijaksi kasvamisesta HJS:n toimihenkilöille, junioreille ja heidän vanhemmilleen.

Menestymisen keskiössä on laadukkaan harjoittelun määrä, perheen tuki ja juniorin positiivinen polte lajiin.

– Kaiken harjoittelun ei tarvitse olla ohjattua. Kun hieman miettii etukäteen mihin harjoitteisiin keskittyy, pystyy yksin tai kaverin kanssa vetämään hyvän treenin, Litmanen totesi.

Litmanen muisteli junioriaikojaan. Intohimo harjoitteluun oli niin kova, että vanhemmat joutuivat enemmän jarruttelemaan kuin kannustamaan.

– Pelasin parhaimmillaan kolmessa jalkapallojoukkueessa ja lätkää talvisin.

Kuten suuri osa seurassa urheilua harrastavista nuorista, myös Litmanen valitsi lajinsa yläasteelle siirtyessä.

Harjoitusmäärien lisääntyessä ja treenaamisen muuttuessa ”lapsiurheilusta” kovemmaksi, moni jättäytyy seuratoiminnan ulkopuolelle ja liikunnan määrä vähentyy dramaattisesti.

Drop out -ilmiö mietityttää myös Litmasta.

– Kylmä fakta on, että meillä on Suomessa 132 000 rekisteröityä jalkapalloilijaa, joista vain hyvin pieni osa harjoittelee tavoitteellisesti. Itseni tuosta iästä vei yli se, että minulle harjoittelu oli luonnollista, osa minua.

– Taustalla oli kodin urheilumyönteisyys ja kouluympäristö. Välitunnit olivat kaikenlaista liikkumista.

Hannu Tihinen totesi, että nykyään yhä suurempi osa lasten ja nuorten liikunnasta on organisoitua toimintaa.

Ympärivuotiset harjoitusolosuhteet ovatkin tärkeät jatkuvan kehityksen takaamiseksi, mutta kehittyä voi muutenkin kuin ihanneolosuhteissa.

– Yhtä lailla kaikki harjoitukset hiekkalänteillä ja puistojen reunoilla vievät eteenpäin. Olin 9-vuotias kun Lahteen tuli Suurhalli, olihan se mullistavaa ja auttoi vahvasti jalkapalloilijana eteenpäin, Litmanen kertoi.

Yleisössä istunutta junioripalloilijan äitiä mietitytti, miten paljon treenaamista on pakko sietää.

– Onko jotain rajaa koska voi kieltää pallon pompottelun olohuoneessa? Hermo eivät tahdo kestää, äiti totesi.

Litmanen kertoi joutuneensa saman ongelman eteen juniorivuosinaan.

– Isä oli pitkämielisempi kuin äiti. Olen kuulemma hajottanut kotona pallolla kaikki häämaljakot. Sehän on hyvä merkki, että intoa harjoitteluun löytyy, ”Kuningas” nauratti yleisöä. HÄSa