Kanta-Häme

Juuso Vainio pelaa unelmaansa

 

Hämeenlinnalainen nuorukainen haluaa tehdä jääkiekosta ammatin. Tavoite on hyvällä mallilla.
 
 
HPK:n pelin jälkeen pukuhuoneesta ulos tulee nuori mies, joka ottaa pyöränsä ja lähtee polkemaan kotiin.
 
– Jalat saa vähän auki, kun polkee, naureskelee Juuso Vainio.
 
Äiti Mari Vainio lähettää kyllä pelireissujen jälkeen pojalleen tekstiviestin ja kysyy, haetaanko hallilta. Vastaus on yleensä aina sama: Pyörä on hallilla. Poljen kotiin.
 
Kerhon nuorin pelaaja, vasta syyskuussa 18 vuotta täyttänyt Juuso Vainio sanoo, että valmentajat ovat kyllä sanoneet, että hommaa nyt se auto, ettei tarvitse talvipakkasilla pyöräillä.
 
Ja tarkoitus onkin. Pitäisi vain ensin ehtiä ajamaan ajokortti, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Nuori lupaus kutsuttiin viime huhtikuussa harjoittelemaan liigajoukkueeseen. Sitten lokakuussa tuli mieluinen puhelinsoitto. Vainio pyydettiin mukaan liigapeleihin.
 
Maajoukkuenäytöt annettu
Vajaa viikko sitten Vainio palasi 20-vuotiaiden maajoukkuematkalta Ruotsissa. Siellä 18-vuotiaan pelit sujuivat hyvin. 
 
– Se oli positiivinen turnaus. Pelasin samalla tavalla kuin liigapeleissäkin.
 
Hän uskoo, että paikka 20-vuotiaiden maajoukkueessa on näillä näytöillä lunastettu. 
 
Vainio pelaakin tällä hetkellä unelmaansa. Hän on keskeyttänyt liiketalouden opinnot ja keskittyy täysillä jääkiekkoon.
 
– Nyt on sauma tehdä kiekosta ammatti.
 
Jäällä vain nauttii
Vainion pelaajaura alkoi 6-7-vuotiaana korttelikiekossa Myllymäki-Kankaantaka -joukkueessa. Sitten, kun HPK perusti 94-syntyneiden joukkueen, Vainio oli heti mukana. Hän oli myös lupaava hiihtäjä, mutta talvilajeista piti valita toinen. 
 
– Kiekkoon jäi koukkuun. Joskus tuli mentyä kipeänäkin reeneihin. Sitä vaan nauttii niin paljon jäällä olemisesta.
 
Myös perhe on kannustanut koko ajan pelaamaan. Äiti Mari Vainio nauraa, ettei hänen ole koskaan tarvinnut houkutella poikiansa treeneihin. Myös Juuso Vainion 15-vuotias veli Joona pelaa HPK:n C-junioreissa ja tavoite on menestyä. 
 
– En tiedä, mitä meidän elämä olisi, jos jääkiekkoa ei olisi, äiti sanoo. 
 
Juuso Vainio sanoo, että pelaaminen on ollut hauskaa. Tavoitteellista siitä tuli vasta pari vuotta sitten, kun maajoukkuetoiminta alkoi. 
 
– Aloin pelaajana taistella paikastani, kun pääsin miesten kanssa reenaan. Nyt tarvitsee pelata koko ajan hyvällä tasolla. 
 
Ensimmäinen liigapeli jännittikin vietävästi. Vainio kuitenkin kertoo jännityksen lauenneen, kun hän tajusi, ettei pelaaminen ole sen vakavampaa kuin A-junioreissakaan.
 
HPK:ssa Vainio on pelannut Marko Tuulolan pakkiparina. Kokeneen Tuulolan kanssa on helppo pelata. 
 
– Jää aikaa tehdä ratkaisuja, kun Tuuski on rinnalla. Jos tulee tehtyä vääriä ratkaisuja, Tuuski kyllä kuittaa. Ja mulla jää kaikki mieleen, otan opikseni. 
 
Isän kädet, itsehillintä äidiltä
Isä Harri Vainio on pelannut kiekkoa aikoinaan A-junioreihin asti. Varsinaisen urheilu-uransa isä paiski maajoukkuetasolla maahockeyssa. 
 
Juuso Vainio kertoo, että joku onkin joskus sanonut, että kädet ovat isän peruja. Se näkyy kiekon käsittelyssä. 
 
Keneltä pelisilmä sitten on?
 
– Äidiltä. Ja on mulla ihan erilainen pää kuin iskällä. Mä pystyn paremmin hillitsemään itseni. 
 
Äiti nyökyttelee. Juuso on kuulemma rauhallinen poika. Ja tervejärkinen. Hänellä on myös taito ottaa palaute vastaan liikaa stressaantumatta.
 
Nuoren miehen jalat maassa pitää perhe. 
 
– Pikkuveli kyllä palauttelee nopeasti, Vainio nauraa. 
 
Perheessä pelaamista käsitellään myös pitkälti huumorilla: se on vaan lätkää. Vainio myös sanoo, että on ollut hyvä, että perheessä asioista on puhuttu. Jos valmentaja on junnuvuosina antanut palautetta, on isä joskus voinut nähdä asian toisin. Asioilla on aina monta puolta. 
 
Vainio nollaa asiat kuulokkeet päässä. Hän kuuntelee paljon musiikkia, hittibiisejä. Treenien jälkeen taas pelataan pleikkaa tai nähdään kavereita. Kiitoksen saa myös äiti. 
 
– Aina on ruoka valmiina. Se on tosi iso juttu, kun tulee treeneistä nälkäisenä kotiin.
 
Rahaliigaan tyttöystävän kanssa
Missä Juuso Vainio aikoo olla kymmenen vuoden kuluttua?
 
– Jossain rahaliigassa. 
 
Ja Vainion ihailijoille tiedoksi. Ritarihallissa on jo yksi innokas fani, joka on löytänyt paikkansa Vainion sydämestä. (HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

2.4.2020