Kanta-Häme

Kääpä parantaa vastustuskykyä

Sota-ajan tikkatee eli pakuri leviää tavallisen tallaajan keittiöstä maailmalle. Yleensä koivun rungossa kasvavan pakurikäävän uskotaan parantavan vastustuskykyä. Sitä se tekee myös tieteellisesti. Nyt pakurista halutaan markkinoida puhtaan pohjoisen vientituote Aasian markkinoille.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:llä on käynnissä Raharääseikkö-hanke, joka tutkii pakurin kasvattamista.

Muutaman vuoden kokemuksella ryhmäpäällikkö Henri Vanhanen näkee, että pakurista voisi tulla hyvä vientituote.

Japanilaiset ja korealaiset ovat tehneet pakurista paljon tutkimusta ja eristäneet siitä tiettyjä bioaktiivisia yhdisteitä. Ajatuksena on lääkekäyttö. Esimerkiksi Japanissa pakuri on kolmanneksi suosituin lääkesieni. Lakkakääpä on ykkönen.

– Kyllä sitä kannattaa pohjoisella laadulla ja puhtaudella alkaa markkinoida. Meillä on omasta takaa mahtava teeaines, jota kannattaisi käyttää.

Vanhasen työryhmä on tutkinut kotimaisia pakurikantoja laboratorio-olosuhteissa. Niistä on tehty puhdasviljelmiä sekä kehitetty ymppäysmenetelmää. Tämä tarkoittaa, että on testattu, kuinka pakurin saisi siirrettyä kasvamaan terveeseen puuhun.

Vuosi sitten syksyllä perustettiin ensimmäiset viljelmät koetiloille. Testiin tarvittiin parikymmentä tilaa, mutta halukkaita ilmoittautui 130. Mukaan valittiin 30.

– Metsänomistajat ovat kiinnostuneita kehittämään metsiään ja tuotantoa siellä.

Kesällä tehtiin toinen kasvatuskierros ja parhaillaan ympätään kolmatta kertaa.

– Vuosi sitten ympätyissä koivuissa on jo selvästi havaittavissa kasvua. Olemme olleet yllättyneitä, kuinka hyvin kasvatus onnistuu.

Vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty maailmalla, joten lopullinen sato on vielä arvoitus. Todennäköisesti sato on valmista 5–10 vuoden kuluttua.

– Olemme luoneet metsäsektorille uuden tuotantosuunnan vajaatuottoiseen metsään, josta ei tuoteta vaneria ja tukkipuuta. Metsästä saa muutakin kuin puuainesta.

Mitä sitten metsänomistajat pakureillaan tekevät?

– Osa suunnittelee myyvänsä pakurin suoraan jalostajalle. Osa haluaa tehdä matalan teknologian johdannaista eli kuivattaa itse pakuria, murskata sitä ja myydä muun muassa teeaineksena. Joku suunnittelee tuotteistavansa pakurin ja tekevänsä siitä uutteita, Vanhanen kertoo.

Viitisen vuotta sitten Evira kielsi pakurin ja halusi tutkia soveltuuko pakuri uuselintarvikkeeksi.

Moni asiantuntija näkee, että kielto oli pakurille hyvää markkinointia. Kääpä löydettiin uudelleen. Nykyään Evirakin näkee sen uuselintarvikkeena, ja parin viime vuoden aikana kansalaisten pakuritietoisuus on kasvanut.

Viime vuonna pakuri valittiin vuoden rohdokseksi. Kansanlääkinnässä pakuria on käytetty muun muassa tulehduksien rauhoittajana.

Suomessa ehkä eniten julkisuutta on saanut tohtori Kirsti Kahloksen työryhmän Helsingin yliopistossa vuonna 1984 valmistunut tutkimus. Siinä pakurista löytyi viruksia, bakteereja sekä syöpäsoluja hävittäviä vaikutuksia.

Pakuri nousi koko kansan huulille vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, kun ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja popularisoi sen.

Kaikki alkoi vuonna 2008, kun Halmetoja kuunteli erään herbalistin puhetta käävistä ja innostui, sillä kääpiä ja niiden käyttötarkoituksia ei tunneta. Hän alkoi tutkia aihetta ja löysi pakurin, jota löytyy Suomen metsistä.

Halmetoja keräsi pakuria ja alkoi käyttää sitä. Hän jakoi tietoa muun muassa blogissaan. Vähitellen innostus kasvoi. Halmetoja lähetteli pakuria sinne tänne ja alkoi saada palautetta reumapotilailta, kroonisista kivuista ja tulehdustiloista kärsiviltä ihmisiltä.

– Palaute kannusti ja aloin tutkia pakuria yhä enemmän.

Koska pakuria löytyy metsistä ja sitä on helppo tunnistaa ja käyttää, Halmetoja alkoi tehdä aiheesta kirjaa.

Pakurista on tehty lukuisia tutkimuksia. Parhaillaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n Jokioisten toimipisteessä tutkitaan pakurin sisältämiä ainesosia ja kuinka ne reagoivat keskenään.

Vanhempi tutkija Juha-Matti Pihlava ja tutkija Jarkko Helström tutkivat, mitä kaikkea pakuri sisältää ja kuinka ne reagoivat muiden pakurin ainesosien kanssa. He ovat löytäneet muun muassa betaglukaania – kuitua, joka on samaa ainetta kuin kaurassa ja ohrassa. Sen lisäksi on löytynyt lukuisia terveyteen positiivisesi vaikuttavia yhdisteitä.

Tarkoitus ei ole etsiä uusia terveysvaikutuksia sisältäviä yhdisteitä vaan vertailla, kuinka eri puolilla Suomea kasvavat pakurit eroavat toisistaan. Tutkimus on vielä kesken.

Samaan aikaan Jokioisilla tehdään immunologista tutkimusta. Siinä tutkitaan, mikä vaikutus pakuriuutteella on ihmisen valkosoluihin. Näissä tutkimuksissa on havaittu se, että pakuri nostaa valkosolujen aktiivisuutta eli parantaa immuniteettia.

– Meillä on tulehdustestimalli koeputkessa. Se tarkoittaa sitä, että tutkimme hillitseekö kotimainen pakuri tulehdusreaktiota, kertoo tutkija Pertti Marnila.

Marnilan mukaan monet sairaudet perustuvat tähän. Siksi hän näkee, että pakuri voisi estää kakkostyypin diabeteksen ja muistisairauksien kehittymistä ja tuoda helpotusta kakkostyypin diabetekseen, muistisairauksiin ja erilaisiin suolistosairauksiin.

– Näyttää siltä, että pakuri estää haitallisia aineenvaihdunnallisia muutoksia.

Jaakko Halmetoja sanoo törmäävänsä jatkuvasti siihen, että ihmiset luulevat, ettei pakuria ole tutkittu ihmisillä. Kliinisiäkin tutkimuksia kyllä löytyy.

– Pakuria ei ole tutkittu niillä standardeilla mitä esimerkiksi kahvia ja vehnää. Eiväthän ihmiset syö sitä samalla tavalla, eikä se ole päivittäinen elintarvike.

– Kiehtovinta on se, että kaikki pakurista tehdyt tutkimukset puoltavat hyvin vahvasti sen terveysvaikutuksia. Ristiriitaisia tuloksia ei ole.

Halmetoja ei lähtisi kuitenkaan tieteellä huutelemaan hyviä asioita vaan pitkällä ja merkittävällä historialla kansanlääkinnässä.

Kansanlääkinnässä pakuria on käytetty vatsasuolikanavan rauhoittamiseen ja verensokerin säätelyyn. Haittavaikutuksia ei ole tavattu.

Henri Vanhanen taas sanoo pakurikeskustelun sisältävän paljon tunnelatausta.

– Usein unohdetaan, että tieteelliseen julkaisuun kannattaisi tutustua, sanoo Vanhanen.

Vanhanen nostaa esimerkiksi Aasiassa tutkitaan parhaillaan paljon pakurin käyttöä syöpälääkkeenä. Muun muassa Japanissa on eristetty pakurista polysakkarideja, joita on verrattu yleisesti sytostaattihoidossa käytettävään mitomysiiniin, joka on myös sieniperäinen.

Paras tapa käyttää pakuria on Halmetojan mukaan uutettu pakuri, jolloin tehoaineiden määrä on suurin.

– Eniten hyötyä saa tuplauutetusta jauheesta. Silloin sekä rasva- että vesiliukoiset spektriyhdisteet irtoavat.

Alkoholia on perinteisesti käytetty tinktuuroiden tekemiseen.

– Esimerkiksi itse pidän reissussa mukana pakuritinktuuraa, jossa rasvaliukoiset aineet ovat myös mukana. Se toimii immuniteettisuojan parantamiseen, yleisvahvistajana.

Halmetojan mukaan yli 40-prosenttiseen alkoholiin voi panna pakuria ja antaa olla muutaman viikon. Alkoholi toimii myös säilöntäaineena.

Suurin osa ihmisistä on omaksunut pakuriteen. Pakurilientä voi käyttää myös keiton tai smoothien pohjana ja riisin keitinvetenä.

– Fiksuinta keittää pakuria kunnolla, koska käävät ovat kovaa kitiinisolukkoa, mitä ruuansulatus ei pysty käsittelemään. Keittäminen avaa solukot ja pääsemme käsiksi hyviin yhdisteisiin.

Halmetoja neuvookin tarkkailemaan mieluummin nesteen väriä kuin keittoaikaa. Mitä tummempaa lientä, sitä enemmän siinä on ”tehoa”.

– Nyrkillisestä keittää sata kattilallista.

Kuivattu pakuri säilyy vuosia lasipurkissa. (HäSa)