Kanta-Häme

Kaatunut isä jäi elämään tarinoihin

Maija Jaakkolalta kysytään usein, muistaako hän isäänsä.

– Vaikka kuinka pinnistän muistiani, en muista. Olin kaksivuotias, kun isä kaatui talvisodassa.

Tuolloin Maija oli sukunimeltään Patjas. Hänen isänsä Yrjö Patjas taisteli Erillinen pataljoona 6:ssa ja kaatui Taipaleenjoella helmikuussa 1940.

Hänen vaimonsa Kerttu Patjas ja kolme lastaan olivat evakossa Karstulassa Keski-Suomessa.

Perheen kuopus syntyi kuukautta isän kaatumisen jälkeen. Perhe palasi jatkosodan alun jälkeen vuonna 1942 kotitaloonsa Kannakselle, Räisälän pitäjän Lamminaution kylään.

Kesäkuussa 1944, perhe joutui taas evakkomatkalle. Lopulta he päätyivät Satakuntaan Eurajoelle.

Jaakkolan lapsuudessa sotaorpous näkyi monessa asiassa. Sotaleskeksi jäänyt äiti jätti ainoalle tyttärelleen paljon vastuuta esimerkiksi kotitaloustöistä.

– Pikkuveljeni olivat rasavillejä ja äiti valitti, miten heidän housujaan sai aina olla paikkaamassa. Minun piti veljieni vastapainoksi olla kiltti ja tottelevainen.

Jaakkola myös uskoo, että isä olisi kannustanut häntä koulunkäyntiin. Äitinsä toiveesta hän lähti kuitenkin nopeasti töihin. Töiden perässä hän muutti ensin Raumalle ja kouluttautui myöhemmin käsityöalalle.

Äiti jopa toivoi, ettei Maija-tytär olisi mennyt naimisiin, vaan olisi huolehtinut hänestä. Vaikka Maija oli äitinsä tukena monessa asiassa, naimisiin hän kuitenkin meni eurajokelaisen Kauko Jaakkolan kanssa.

Jaakkolat muuttivat ensin Helsinkiin ja sitten Hämeenlinnaan. Työnteon ja lapsiperheen arjen lisäksi Maija Jaakkola kuitenkin huolehti myös äidistään.

Sodassa kaatuneesta isästä on kerrottu Jaakkolalle pelkkää hyvää. Isä oli sosiaalinen, urheilullinen ja musikaalinen.

Hänestä olisi ollut Jaakkolalle apua esimerkiksi ennen koulun hiihtokilpailuja. Sukset jäivät kuitenkin voitelematta, kun naapurin tyttöjen isäkään ei auttanut.

Sotaorvoille myönnetty kunnianosoitus ja rintamerkki muistuttavat Jaakkolaa siitä, mitä hänen lapsuudenperheensä menetti.

– Sotaorpous oli pitkään vaiettu asia. Vaikka tämä on vain pieni merkki, sen merkitys on suurempi. HÄSA

Päivän lehti

1.6.2020