Kanta-Häme

Kahden totuuden kaupunki

Länsirannalla sijaitseva Hebron on erikoinen kaupunki. Paitsi että se on pyhä kaupunki, se on myös kahtiajakautunut ja alati räjähdysherkkä kaupunki. Vanhan kaupungin kaduilla leikkivät palestiinalaislapset ja vieressä kulkevat aseistautuneet israelilaissotilaat ovat arkipäiväinen näky.

Hebron on yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista, ja se on pyhä sekä juutalaisille että muslimeille.

Noin 250 000 asukkaan kaupungista valtaosa on palestiinalaisia. Aivan kaupungin ytimessä asuu kuitenkin arviolta noin 500–800 israelilaista siirtokuntalaisia.

Kaupunki on jakautunut tarkasti rajattuihin israelilais- ja palestiinalaisalueisiin. Rinnakkainelo on kaikkea muuta kuin rauhanomaista. Koska palestiinalaisten liikkumista on rajoitettu, on esimerkiksi entinen vilkas kauppakatu Shuhada muuttunut lähes aavekaduksi.

 

Kaupungin palestiinalaisasukkaat ovat vuosikausia jatkuneen miehityksen aikana saanet tottua turvatarkastuksiin, kaduilla partioiviin sotilaisiin ja jännitteisiin. Tilanne on herkkä, provokaatiot molemminpuolisia ja levottomuudet syttyvät hetkessä.

Lokakuussa Hebronissa kolmen kuukauden pestinsä aloittanut Anssi Holmström on yksi niistä kansainvälisistä ihmisoikeustarkkailijoista, joiden on tarkoitus paitsi läsnäolollaan rauhoittaa paikallisia, myös raportoida ihmisoikeusrikkomuksista ulkomaailmalle.

Kaikkeen tottuu.

Niin kuin nyt vaikka siihen, että raskaasti aseistautuneet sotilaat kävelevät kaduilla vastaan. Tai että koskaan ei oikein tiedä, missä ja mistä syystä seuraava mellakka puhkeaa.

Länsirannalla sijaitsevassa Hebronin kaupungissa sotilaat ja jännitteet ovat arkipäivää. Hebronissa ihmisoikeustarkkailijana työskentelevä Anssi Holmström sanookin yllättyneensä lähinnä siitä, miten normaalilta kaikki vaikuttaa.

– Sitä ei olekaan tullut millekään sotatantereelle, vaikka jännitteitä onkin ilmassa. Hämmästyttävää on se, miten ihmiset sopeutuvat ja jaksavat elää arkea miehityksestä huolimatta, Hämeenlinnasta kotoisin oleva Holmström sanoo.

Kolmen kuukauden työrupeama Länsirannan suurimmassa palestiinalaiskaupungissa, Hebronissa, alkoi lokakuun puolivälissä. Åbo Akademista vastikään valmistunut Holmström haki kesäkuun lopulla kansainvälisen vapaaehtoisohjelma EAPPI:n kautta Hebroniin.

Vapaaehtoisten tehtävänä on tarkkailla paikallisten elämää ja raportoida siitä ulospäin. Vaatimuksena on puolueettomuus.

– Tässä työssä ei ole tarkoitus kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaoloa. Meidän tehtävämme on raportoida ihmisoikeusrikkomuksista.

– Tuntuu, että jo pelkästään Tel Avivissa tiedetään aika huonosti, mitä arki Hebronissa ja siirtokunnissa on, Holmström sanoo.

EAPPI:n suomenkielisillä verkkosivuilla järjestön toiminnan kerrotaan perustuvan kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin ja YK:n päätöslauselmiin.

Lähtökohtana on, että kauan jatkunut miehitys on vahingollinen sekä israelilaisille että palestiinalaisille. Järjestön tavoitteena on miehityksen päättyminen ja malli, joka takaa mahdollisimman rauhanomaisen rinnakkainelon ja on mahdollisimman oikeudenmukainen molemmille osapuolille.

– Kansainvälisen lain mukaan miehitetyn alueen siviiliväestön elämän pitäisi jatkua ennallaan. Näin ei ole käynyt, sanoo valtio-oppia ja kansanvälistä lakia opiskellut Holmström.

Lauantaisin siirtokuntalaiset ja juutalaisturistit käyvät kierroksella Hebronin vanhassa kaupungissa. Paikalla on aina myös runsaasti sotilaita turvaamassa tilannetta.

Mitä kahtiajakautuneen kaupungin arki sitten on?

Se on tavallista arkea, mutta myös turvatarkastuksia, levottomuuksia ja kyynelkaasua kaduilla. Kauppareissuilla palestiinalaisten täytyy kulkea tarkastuspisteiden läpi ja ruumiintarkastuksista tulee arkipäivää.

– Eräs palestiinalaisperhe ei saa lukita lainkaan oviaan, koska sotilaat käyttävät heidän kotiaan läpikulkuna katolle. Israelin armeija sanoo, että tämä tapahtuu turvallisuussyistä, palestiinalaiset syyttävät kiusanteoksi ja tarkoitukselliseksi ihmisoikeuksien sortamiseksi.

Kaupunki on kahden totuuden kaupunki. Pelkoa lietsotaan molemmin puolin, provokaatiot ovat yleisiä.

Siinä missä varsinkin israelilaiset siirtokuntalaiset tuppaavat niputtamaan palestiinalaiset terroristeiksi, kokevat palestiinalaiset miehittäjänsä kontrolloivan heitä mielivaltaisesti.

– Paikan päällä kuitenkin huomaa, ettei asia ole niin mustavalkoinen.

Holmströmin tiimissä on viisi jäsentä. Kaikki vapaaehtoiset edustavat eri kansallisuuksia. Viisikko asuu palestiinalaisalueelta vuokratussa talossa. Itse aluetta Holmström kuvailee rauhalliseksi.

– Meidän näkökulmastamme suurin turvallisuhka ovat siirtokuntalaiset, joiden käytös on arvaamatonta. Joku on joskus yrittänyt ajaa autolla edellisten tiimien jäsenten yli, ja kiinni on yritetty käydä. Sotilaiden kanssa itselläni on joskus sanaharkkaa, Holmström kuvailee.

Sotilaiden kanssa voi suukopua syntyä esimerkiksi silloin, kun tarkkailijat kyseenalaistavat pienten lasten koulureppujen tarkastuksen.

– Kansainvälinen laki kieltää reppujen tarkastamisen. Lapset ovat peloissaan, kun sotilas tulee aseensa kanssa reppua tutkimaan ja pahimmassa tapauksessa jopa syyttää lasta terroristiksi, Holmström sanoo.

Lasten koulutaivalta tarkkailijat seuraavat kaikkina paikallisina arkipäivinä. Perjantaisin, muslimeiden pyhäpäivänä, puolestaan seurataan perjantairukouksiin valmistautumista ja niiden sujumista.

Hebron on Länsirannan kaupungeista ainoa, jonka ytimessä asuu israelilaisia siirtokuntalaisia. Siirtokuntalaisten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta EAPPI:n arvion mukaan siirtokuntalaisia olisi 500–800.

Kaupunki on pyhä sekä juutalaisille että muslimeille, sillä profeetta Abrahamin uskotaan eläneen siellä. Abrahamin perheen hautaluolan päällä on rakennus, joka on jaettu kahtia Ibrahimi-moskeijaksi ja Patriarkkojen luola -synagogaksi. Uskontojen välissä on kirjaimellisesti seinä.

Moskeijaan kävellään metallinpaljastimien läpi. Holmströmin mukaan tavallista on, että osalta sisään menijöistä kerätään henkilökortit pantiksi. Aina kortteja ei ole kuitenkaan kuulunut takaisin.

– Joskus on joltain saattanut löytyä ruuvimeisseli taskusta. Joskus kyse on selkeästä kiusanteosta, välillä kyse on ollut oikeasta ongelmasta.

Vapaaehtoiset ovat valppaina myös perjantaina auringonlaskun aikaan. Silloin siirtokuntalaiset tapaavat kulkea kaupungin halki Hebronin suurimpaan synagogaan. Tunnelma on Holmströmin mukaan usein räjähdysherkkä.

Israelilaisten ja palestiinalaisten rinnakkaiselo on kaikkea muuta kuin rauhanomaista. Vaikein tilanne on aivan siirtokuntien rajojen tuntumassa, missä asuu usein palestiinalaisperheitä.

Israelilaissotilaat ovat perustaneet vartiontipisteen palestiinalaisperheen kodin katolle. Perhe ei saa lukita oviaan, koska sotilailla on oltava esteetön pääsy torniinsa.

– Siirtokunnat on rakennettu ylös kukkuloille. Joskus jätevedet on johdettu suoraan alapuolella asuvien palestiinalaisten puutarhoihin tai viljelyksille. Kiusanteko on yleistä. Lähialueen kylissä on oliivipuita kaadettu ja poltettukin.

Hebronin vanhassa kaupungissa on kapea palestiinalaisten asuttama kauppakatu, jonka yläpuolella olevat rakennusten osat kuuluvat Israelin siirtokuntaan. Väliin on jouduttu virittämään turvaverkko, jotta ylhäältä ei viskottaisi roskia ja esineitä kadulla kävelevien niskaan.

Synnittömiksi ei jää kumpikaan osapuoli. Provokaatioita tehdään puolin ja toisin, mutta ongelmien syntyessä niitä ratkotaan eri tavoin.

Jos israelilainen siirtokuntalainen rikkoo lakia palestiinalaisia vastaan, käsitellään asia siviilioikeudessa.

– Käytännössä poliiseja ei kuitenkaan oikeastaan ole. Toinen kysymys on, että kuinka puolueettomia he ovat.

Jos taas palestiinalainen rikkoo lakia siirtokuntalaisia vastaan, on asia sotilaiden käsissä ja se käsitellään sotarikostuomioistuimessa. Siellä on tuomittu jopa lapsia kivien heittelystä, mikä on Holmströmin mukaan varsin ainutlaatuista maailmalla.

– Kun palestiinalaiset heittelevät kiviä, vastaavat sotilaat siihen kyynelkaasulla. Joko tilanne rauhoittuu tai sitten se yltyy mellakaksi.

Omissa opinnoissaan Anssi Holmström on erikoistunut aseellisiin konflikteihin Latinalaisessa Amerikassa. Opiskeluaikoinaan hän asui Argentiinassa, mikä on antanut myös perspektiiviä Hebronia varten.

– Etelä-Amerikassa oli jengien ja rikollisuuden takia paljon hankalampaa kuin täällä. Hebronissa on turvallisempaa, koska täällä on helpompi tunnistaa riskit ja lukea tilanteita, hän sanoo.

Vaikka tunnelma on Hebronissa jännittynyt, ei pelko ole samalla tavalla läsnä kuin esimerkiksi Betlehemissä, missä järjestöllä on myös tarkkailijoita.

– Betlehemin tiimi on kertonut, että siellä esimerkiksi lapset ovat todella peloissaan. Joskus heidät täytyy saattaa kädestä pitäen kouluun. Hebronissa lapset eivät selvästikään pelkää yhtä paljon. (HäSa)