Kanta-Häme

Kahvaa on päästävä kääntämään heti kun sää sallii

 

Motoristille vapaus piilee siinä, että käsi pääsee kääntämään kahvaa edes hiukan, vaikkei matka olisikaan pitkä. Joskus se on sitäkin.
 
Vuosi sitten maaliskuun puolivälissä eräänä iltana Eero ja Tarja Puhakalle pälkähti päähän lähteä käymään Münchenissä poikansa luona.
 
– Moottoripyörä oli säilytyksessä Myllymäessä. Ensimmäisen kerran pyörä kaatui varaston ulkopuolella, kun jalka ei pitänyt jäisellä pihalla. Saimme pyörän ylös postinkantajan kanssa ja selvisin kadut alas, vaikken uskaltanut edes jarruttaa, naurahtaa Puhakka.
 
Lämpöasteita oli muutama ja pariskunta selvisi Turkuun.
 
– Laivaan ajoneuvoja lastannut kaveri totesi, että olette sitten kevään ensimmäiset.
 
Saksaan 1600 kilometriä yhtäsoittoa
 
Sen jälkeen Puhakat ajoivat 1600 kilometriä suoraan Müncheniin. Parin päivän lomailun jälkeen he ajoivat takaisin ja olivat keskiviikkona iltapäivällä kotona. Illalla Eero lähti yövuoroon keskussairaalaan.
 
Puhakat ovat kierrelleet toistakymmentä vuotta joka vuosi Keski-Euroopassa.
 
– Olemme useimmiten ajaneet Puolan kautta, koska Ruotsin läpi ajaminen on pitkäveteistä. Koskaan ei pyörälle tai itsellemme ole mitään sattunut. Via Balticallakin on liikennekuri parantunut. Joskus takavuosina tuntui, että välillä vastaan tuli kolmekin autoa rinnakkain.
 
Pakarat pelkkää rautaa
 
Puhakka on yksi niitä suomalaisia, jonka pakarat ovat niinsanotusti rautaa. Mies on ajanut hyväksytysti Iron but´in, jossa tulee selvittää 1000 mailia vuorokaudessa tai 3000 mailia eli 5600 kilometriä kolmessa vuorokaudessa. Tuossa 3000 mailin koitoksessa reitti kulki Hämeenlinnasta Kemiin ja Ruotsin läpi Tanskaan, Saksaan ja loppujen lopuksi Tallinnaan. Lisäksi Puhakka on ajanut kymmenkunta 1000 mailin ajoa.
 
Noita 3000 mailin reittejä on suomalaisilla motoristeilla valittavana kaksi. Itämeren kierroksen lisäksi on toinen reitti, jonka hän on ajanut Nordkapista Gibraltarille. Kaikkiaan erilaisia Iron but -ajoja on 19 erilaista. Lisätietoa löytyy www.www.ibafinland.fi.
 
Puhakalle yritys oli ikimuistoinen.
 
– Minulta kului matkaan 74 tuntia, koska juutuin Espanjan Sevillassa aamuruuhkaan vain 150 kilometriä ennen määränpäätä.
 
Iron But ei ole hätäisten hommaa. Hyväksytty suoritus edellyttää noin 80 kilometrin keskituntinopeutta tankkauspisteiden välillä. Pisin yhtäjaksoinen ajoaika on kolme tuntia.
 
– Jokainen tankkaus on suunniteltava tarkkaan ja kaikki välimatkat laskettava oikein. Jos keskituntinopeus on enemmän kuin 80 kilometriä tunnissa, ajo hylätään. Lepotauot on laskettava minuutilleen. Unenlahjojen on oltava sellaiset, että tauolla nukahtaa heti.
 
Omat rajat tunnettava
 
Harrastusta on kritisoitu sillä, että tieliikennelaki kieltää väsyneenä ajamisen. 
 
– Omasta yötyöstäni on etua, koska rytmitykseni on erilainen kuin päivätyöläisellä. Omat rajat on tunnettava. Jos alkaa väsyttää liikaa, on nukuttava. Piristeitä en käytä lainkaan.
 
Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta yllätyksiin on aina varauduttava.
 
– Itämeren kierroksella karkea asfaltti söi pyörän takarengasta niin paljon, että rengas oli vaihdettava. Suunniteltu viiden tunnin nukkuma-aika kutistui pariin tuntiin.
 
Puhakka tutkii säätilat ennen jokaista Iron but-reissuaan. 
 
– Jos sataa, ajaminen on raskasta eikä matkaan kannata lähteä. Kun kaikki on kohdallaan, on matkaan pystyttävä lähtemään hyvin nopealla aikataululla.
 
Kolmen vuorokauden koitoksen on suomalaisista ajanut noin 30 motoristia. Puhakka oli seitsemäs. Jokainen tankkaus on todistettava kuitilla, josta näkyy kellonaika. Ajon aloitukseen on hankittava kahden todistajan nimet. Matkamittarin lukemaan ei voi luottaa, koska matka tarkastetaan myöhemmin kartalta. Puhakka tietää tapauksen, jossa kolmen vuorokauden jälkeen ajo jäi neljä kilometriä liian lyhyeksi.
 
Puhakan ajokausi kestää maaliskuusta marraskuulle, jolloin kilometrejä kertyy ajokauden aikana 6000–18000 kilometriä.
 
– Jokaiseen ajokauteen on lähdettävä käymällä läpi pyörä ja totuteltava taas ajoon. Hiekka on kuin kuulalaakeri pyörän alla, mikä on aina keväisin muistettava.