Kanta-Häme

Kaikki poliisit eivät ole pulmusia

Epäiltyjen uhkailu, todisteiden väärentäminen ja poliisiväkivalta jätetään Suomessa järjestelmällisesti tutkimatta ja vaietaan mediassa kuoliaaksi, väittää kokenut oikeustoimittaja.
 
 
 
Hauho ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen kaksi viikkoa sitten, kun 20-vuotias hämeenlinnalainen Eetu Kärpänen taltioi kännykkänsä videokameraan hänet pysäyttäneen poliisin uhkailun. Video levisi sosiaalisessa mediassa kuin kulovalkea ja myös perinteinen media tarttui siihen näyttävästi.
 
Verkossa alkoi kiivas debatti siitä, oliko kyse poliisin kannalta harvinaisesta ylilyönnistä vai normaalista toimintatavasta, jolla pikkuraggareita ohjeistetaan pysymään kaidalla tiellä. 
 
Kärpänen itse ei kommentoi tilannetta Hämeen Sanomille, sillä hän myi jutun yksinoikeudella Seiskalle, jonka tuoreimmassa numerossa hän esiintyy näyttävästi nimellään ja kuvallaan.
 
–  Niillä oli tarpeeksi leveä rahapussi, kaiken hyödyn tilanteesta ulosmittaava Kärpänen toteaa.
 
Nuorukaisen motiiveista ja toiminnasta voi olla montaa mieltä, mutta hänen tempullaan saattaa olla myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
 
–  Kaveri toimi fiksusti ja teki samalla palveluksen meille kaikille, arvioi kokenut oikeustoimittaja Mikko Niskasaari.
 
–  On vaikea sanoa, olisiko tapausta uutisoitu vastaavalla tavalla ilman sosiaalista mediaa, sillä poliisin ja syyttäjien mielivalta on suomalaisen median suurin tabu, hän väittää.
 
Niskasaaren mukaan onkin hyvin suositeltavaa käyttää nykytekniikkaa hyväksi ja nauhoittaa kanssakäymisensä poliisin kanssa, jos vähänkin epäilee perusoikeuksiensa tulevan loukatuksi. Hän perustaa näkemyksensä omakohtaisiin kokemuksiin.
 
–  Olen seurannut poliisin ja syyttäjälaitoksen toimintaa vuodesta 1979 ja muuttunut vuosien varrella kriittisemmäksi. Loputtomiin ei vain voi katsella läpi sormien asioita.
 
Paljon skeidaa tapahtuu
Hämeen Sanomat kyseli Niskasaaren lisäksi kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet poliisin kanssa tekemisiin. Mukana joukossa oli pikkurikoksiin syyllistyneitä ja alamaailmaa tuntevia henkilöitä sekä aivan tavallisia, jopa korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä.
 
Näiden kertomusten mukaan väkivallalla uhkaaminen ei todellakaan ole poliisin taholta harvinaista. Eikä väkivalta aina jää pelkästään uhkailun tasolle.
 
–  Välillä se on aivan Amerikka-touhua. Ymmärrän kyllä, että jos rikolliseksi ryhtyy, niin saa rikollisen kohtelun, mutta ihan siviili-ihmisillekin tulee heti nyrkkiä päähän, jos jotain erehdyt tilanteessa kommentoimaan.
 
–  Juuri kuukausi sitten yksi kaveri laitettiin rautoihin, varmaan ihan aiheesta, mutta sen jälkeen vielä annettiin sähköä selkään, rikottiin jalka ja hakattiin kunnolla. Tilanteessa oli neljä poliisia, joten suurta vaaraa ei poliiseille ollut, eräs haastateltava kuvailee.
 
Varsinkin poliisin vanhat tutut, pikkunilkit ja huumerikolliset, saavat kertomusten mukaan ajoittain kovaakin kyytiä, kun kukaan ei ole näkemässä. 
 
–  Kyllähän kaverit usein kävelee hankalasti pidätyksen jälkeen. Pampulla ”kutitellaan” jalkapohjiin, eikä pahoinpitelyn jälkiä jää, yksi haastatelluista kommentoi.
 
–  On niin vaikea lähteä tekemään juttua poliisia vastaan. Jos on pienikin historia, niin kaikki lähtee siitä, että poliisi on aina oikeassa, vaikka paljon skeidaakin tapahtuu.
 
Oma lukunsa ovat laittomat kotietsinnät, joita erityisesti yhden hämeenlinnalaisen huumepoliisin väitetään tavan takaa tekevän sekä harmaalla vyöhykkeellä olevat kuulustelumetodit, kuten valvottaminen.
 
–  Ensimmäisenä yönä viereiseen selliin laitettiin kivillä ja romulla täytetty pesukone pitämään meteliä. Seuraavana yönä viereen raahattiin joka ikinen Hämeenlinnan puliukko oksentamaan, huutamaan ja paskomaan, mitä vain löydettiin, kertoo eräs paikallinen yrittäjä.
 
–  Oli ihan selvää, että minut pyrittiin murtamaan kuulusteluissa henkisen väkivallan avulla. Sanottiin, että kuusi vuotta linnaa tulee, vaikkei kunnolla edes kerrottu, mistä epäiltiin.
 
”Täydellisen suljettu kierto”
Kyseinen yrittäjä aikoo tehdä rikosilmoituksen lukuisista pidätyksen yhteydessä tapahtuneista virheistä sekä luvattomasta telekuuntelusta ja laittomasta kotietsinnästä. 
 
Viime vuonna poliisirikosten tutkinnasta vastaavaan valtakunnansyyttäjävirastoon (VKSV) jätettiin 748 poliisia koskevaa rikosilmoitusta. Vain pieni murto-osa johtaa edes esitutkintaan.
 
–  Vuonna 2004 eduskunnan oikeusasiamies teki tutkimuksen, jonka mukaan rikosilmoituksista puolet heitettiin heti pois ja kolme neljäsosaa lopetettiin ilman kunnollista esitutkintaa, Mikko Niskasaari muistelee.
 
Vain noin 40 tapausta johti esitutkintaan. Tuomiot poliisin liiallisesta voimankäytöstä ovat Niskasaaren mukaan äärimmäisen harvinaisia, vaikka ne ovat yleisimpiä syitä rikosilmoituksiin.
 
–  Tuntumani on, että nykyään tutkintaan päätyy vielä vähemmän tapauksia. Voi perustellusti arvioida, että ainakin puolet ilmoituksista pitäisi tutkia, mutta VKSV:ssä päädytään tavan mukaan, jopa rikosilmoituksia lukematta siihen, ettei rikosta ole tapahtunut, Niskasaari väittää.
 
Hän on kirjannut ylös blogiinsa useita tällaisia tapauksia, joissa tutkintailmoituksista ei ole lopulta jäänyt jälkeäkään mihinkään.
 
–  Usein tutkinta tarkoittaa, että rikoksesta epäillyltä poliisilta kysytään, onko hän mielestään syyllistynyt rikokseen. Kun vastaus on ”en ole”, päätetään, ettei rikosta ole tapahtunut.
 
Jälleen Niskasaarella on esittää lukuisia dokumentoituja tapausesimerkkejä. Hän kuvailee poliisin, VKSV:n ja paikallisten syyttäjien suhdetta täydellisen suljetuksi kierroksi.
 
–  Tämä kierto on suomalaisen korruption ja hyvä-veli-verkostojen suurin huipentuma. Poliisi luottaa nykyään valtakunnansyyttäjiin niin paljon, että uskaltaa esimerkiksi tekaista todisteita silmää räpäyttämättä.
 
Käynnissä olevia Mika Myllylän tietojen urkintaan liittyviä oikeudenkäyntejä Niskasaari kutsuu näytöksiksi.
 
–  Se on aivan naurettavaa. Paljon vakavampia rikoksia jätetään kylmästi tutkimatta, mutta tällaisilla mitättömillä populistisilla jutuilla annetaan julkisuuteen kuva, että kontrolli muka toimii.
 
Niskasaaren dokumentoimat tapaukset kunnolla tutkimatta jääneistä rikosilmoituksista ovat vakuuttavia. Eikä hän ole väitteineen yksin.
 
–  On aivan totta, että poliiseja koskevat jutut eivät mene valtakunnansyyttäjävirastossa eteenpäin. Se on niin mätäpaise kuin voi ikinä olla, toteaa entinen suojelupoliisin ylitarkastaja Matti Mikkola.
 
–  VKSV:n selkeänä strategiana on joko jättää jutut käsittelemättä tai antaa niiden vanhentua,
 
Eduskunnan oikeusasiamies on Mikkolan ja Niskasaaren mukaan voimaton.
 
–  Suhtautuminenon siellä erilaista kuin VKSV:ssä, mutta harvat kantelut eivät koskaan johda 
syytteisiin, Niskasaari sanoo.
 
”Iso paketti” tulossa
Media on Niskasaaren mukaan merkittävä osa ongelmaa.
 
–  Rikosuutisten kiinnostavuus ja painoarvo on nykyään korkea ja uutisointiin satsataan paljon. Jokainen media haluaa uutiseensa vähän omaa ekstraa, ja poliisilta sekä syyttäjältä sitä tietoa saa.
 
Vastapalvelukseksi epäkohtiin ei puututa.
 
–  Vaikka kaljalla kollegoiden kanssa jutellessa poliisin tekemät rikokset ovat usein esillä.
 
Niskasaaren mukaan myytti moitteettomasta suomalaisesta poliisista on luotu mediassa.
 
–  Toimittajat eivät ole sen immuunimpia auktoriteettiuskolle kuin muutkaan ihmiset. Oikeustoimittajat myös istuvat ja ryyppäävät poliisin kanssa säännöllisesti, ja kukapa nyt kaveria haukkuisi?
 
Kyseessä ei ole silti mikään järjestelmällinen salaliitto.
 
–  Toimittajat kokevat, että ovat poliisin kanssa samalla puolella. Jotkut poliisit kokevat, että tekevät niin arvokasta työtä, että tarkoitus pyhittää keinot.
 
Turhan läheiset välit johtavat lopulta siihen, että media syö poliisin kädestä. Niskasaari kuitenkin painottaa, että kokonaisuudessaan suomalainen virkakunta on korkeatasoista.
 
–  Mutta kaukana täydellisestä. Ymmärrän hyvin nuorison ja pikkurikollisten ohjaamisen, mutta poliisi haluaa koko ajan lisää valtuuksia ja myös tuomarin vallan.
 
Hän kritisoi erityisesti salaisten rekisteriensä perusteella tekemiä hallintopäätöksiä, joilla on peruutettu viime aikoina erittäin paljon ase- ja järjestysmieslupia.
 
–  Ihmiseltä voidaan viedä elinkeino täysin mielivaltaisin perustein.
 
Niskasaari itsekin sanoo joutuneensa poliisin häirinnän kohteeksi kirjoitustensa takia. Myös näyttöä tästä on kertynyt.
 
–  Olen saanut haltuuni Helsingin poliisin sisäistä sähköpostiliikennettä, jossa pyydetään käynnistämään kostotoimet minua kohtaan. Poliisi myös tietää, että minulla on nämä todisteet, joten ne toimivat eräänlaisena vakuutuksena.
 
Hän aikoo julkaista aineistonsa, ”ison paketin”, poliisin väärinkäytöksistä ensi vuonna. (HäSa)
 
 
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa
 
——

OIKAISU 17.7.2013: Hämeen Sanomien (14.7) poliisin toimintaa koskevasta jutusta jäi se kuva, että Hämeenlinnan poliisin huumeyksikössä työskentelevä poliisi olisi tehnyt laittoman kotietsinnän. Kyseessä ei ollut Hämeenlinnan huumeyksikön poliisi. 

 

Päivän lehti

28.1.2020