Kanta-Häme

Kaikki sanat sopivat kaikkiin säveliin

Sipilä, Stubb ja Soini pohtivat niin ministereiden valintaa kuin uusia säästökohteitakin Hallituksenmuodostustrokeessa.

Se on Jenni Lareksen viime keväänä kirjoittama kalevalainen runonlaulu, joka kuullaan tänään Hämeen keskiaikamarkkinoilla.

– Halusin tehdä laulun jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kansanperinne ei ole vain mennyttä, vaan se elää koko ajan.

Lares esittää tapahtumassa myös laulun oluen synnystä ja Väinämöisen vähemmän tunnetusta veljenpojasta.

Suomen kieli sopii runonlaulun kirjoittamiseen todella hyvin.

– Lauseita, lööppejä ja mainoksia voi usein käyttää jopa sellaisinaan runonlaulantaan, Lares kertoo.

Hän on oppinut kirjoittamaan nelipolvista trokeeta, eli kalevalamittanakin tunnettua runon muotoa, lähinnä kuulomuistin avulla. Jonkun toisen kirjoittamista saattaa auttaa sen muistaminen, miten painollisten ja painottomien tavujen pitää sijoittua.

– Aina ennen kirjoittamista mietin, mitä haluan laululla sanoa.

Vanhoissa kappaleissa on Lareksen mukaan hienointa niiden ajankohtaisuus.

– 200 vuotta sitten kirjoitettu teksti saattaa hyvin tuntua siltä, mitä olen juuri itse ajatellut. Joskus tulee jopa sellainen olo, että kun kaikki on jo näköjään sanottu, miksi keksisi enää mitään uutta. Vanhojen laulujen opetukset toimivat yhä, ja samat vitsit naurattavat.

Tosin lauluja voi tehdä myös uusista asioista. Ammattilaulaja Taito Hoffrenin laulu Ladan moottorin käynnistyksestä on esimerkki siitä.

Kalevalaisessa runonlaulannassa runomitta toimii niin, että kaikki tekstit pystyy yhdistämään kaikkiin säveliin.

Esimerkkinä tästä on Kansanmusiikki-instituutin julkaisema Hiiden hirvi -laulukirja. Sen yläreunassa on omat sivut melodioille, ja alapuolella on omat sivut sanoille.

Sanoihin voi valita haluamansa melodian, ja kaikki toimii.

– Tiettyjä sanoja ei siis ole sidottu mihinkään tiettyyn melodiaan. Surulliset sanat voi yhdistää iloiseen melodiaan ja toisinpäin.

Runonlaulannassa esiintyy tyypillisesti myös paljon toistoa.

– On hyvää aivojumppaa joutua miettimään, miten tämän voisi sanoa toisin.

Keskiaikainen Suomi alkoi kiinnostaa Laresta alun perin teini-iässä, ja osittain jo lapsuudessa.

– Mauri Kunnaksen Koiramäet olivat lempikirjojani lapsena. Lukiossa aloin kuunnella Värttinää ja enemmän kiinnostua kansanperinteestä ja musiikista. Sitten päädyin yliopistoon opiskelemaan historiaa ja kansanperinnettä sekä pohjoismaisia kieliä.

Lares aloitti myös liveroolipelaamisen eli larppaamisen teini-iässä. Keskiaikaan sijoittuviin larppeihin tarvittiin sopivia lauluja, joten runonlaulanta alkoi kiinnostaa ja tuli tutuksi.

Lareksen mukaan kiinnostus keskiaikaan on Suomessa lähtenyt nousuun.

– Kansanmusiikki on elävää perinnettä. Minua vähän jopa pelottaa tämä uusi isänmaallinen kulttuuri, joka on hirvettävän kapeakatseista ja historiatonta. Siis se, että joku puolue käyttää kansanperinnettä omiin tarkoituksiinsa. Sitä tehtiin jo 1800-luvulla, eikös se ole hieman vanhanaikaista, hän pohtii.

Lares sen sijaan kehuu Hämeen keskiaikamarkkinoita, juurikin niiden ajankohtaisuuden takia.

– Se on oikeasti monipuolinen ja uudistusmielinen tapahtuma, mikä on hyvä. Siellä on kokeiltu kaikkea uutta, kuten showpainia. Kulttuurin kuuluukin elää ja löytää uusia muotoja. HÄSA

Päivän lehti

4.4.2020