Kanta-Häme

Kaksikulttuurisissa perheissä elää yli 300 000 henkilöä

Kumppanuustalon sohvalla hykertelee käsi kädessä pariskunta, joka näyttää vastarakastuneelta, mutta samalla myös paljon kokeneelta kaksikolta.

Alun perin heidän lempensä lämpeni hitaasti – kuin dieselmoottori.

– Ei se varsinaisesti ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä, Jenni Tokpanou hymyilee miehensä Victor Tokpanoun kyljessä. 

Kaksikko tapasi ensimmäisen kerran vuonna 2006, tuolloin Jenni kantoi vielä sukunimeä Vienola. 

Länsi-Afrikassa Togon ja Nigerian välissä sijaitsevan Beninin tasavallasta kotoisin oleva Victor oli esiintymässä Hämeenlinnassa Africa BIYA International Band -yhtyeensä kanssa. 

Kaksikko tutustui yhteisen tuttavan kautta, jutteli, ja illan päätteeksi he jatkoivat omia polkujaan.

Vuotta myöhemmin Jenni matkasi Ranskan siirtomaahan Beniniin lomalle ja Victor lupautui oppaaksi – tunteet alkoivat lämmetä Länsi-Afrikan trooppisessa ilmastossa voodoo-taikuuden syntymaassa.

– Vietimme paljon aikaa yhdessä, välillemme alkoi muodostua taikaa, mutta ei magiaa, Jenni naurahtaa.

Lomalla alkanut kaukosuhde kesti monta vuotta. Vuonna 2009 kaksikko suuntasi alttarille, ja 2011 Victor muutti Suomeen.

Victorin ensikosketus Pohjolaan vuonna 2006 oli jäätävä. Marraskuu ja paukkuva pakkanen saivat hampaat kalisemaan.

– Suomi on kesällä kuin paratiisi, mutta talvi on minulle yhä aika eksoottinen. Lumi tuntuu aina yhtä epätodelliselta, helteessä kasvanut Victor nauraa.

Jenni puolestaan oli vähällä tilata Victorille ambulanssin muusikon ensimmäisellä Suomen-visiitillä.

– Victorilla oli niin kylmä, että hänen huulensakin tutisivat ja muuttuivat sinisiksi. Luulimme, että hänelle iski sairaskohtaus, Jenni nauraa.

Grand-Popon kalastajakylä on Victorin synnyinpaikka.  Afrikassa se lasketaan pikkukyläksi, jossa on asukkaita saman verran kuin Hämeenlinnassa. Benin on Suomea pienempi maa, jossa on noin 10 miljoonaa ihmistä.

Avioparin yhteiselo on sujunut kuten minkä tahansa parin: välillä otetaan yhteen, mutta asiat myös selvitetään siltä istumalta. Mykkäkoulua ei pidetä.

– Kinastelut johtuvat pikemminkin persoonista, olemme molemmat aika itsepäisiä. Kotikielenä on englanti ja suomi.

Molempien kulttuureissa on yhtäläisyyksiä, kaksikko vakuuttaa.

– Victor on aika eurooppalainen afrikkalaiseksi, ja minä olen aika afrikkalainen eurooppalaiseksi, Jenni sanoo.

Erot näkyvät arjen pienissä asioissa.

– Victor on oikeastaan kuin lappalainen, häneltä jää välillä ulko-ovi auki, Jenni nauraa.

Victor pyörittelee hymyssä suin päätään – ei se ihan noin mene. 

– Niin on käynyt vain kaksi kertaa. Grand-Popon maalaisseudulla voi huoletta jättää oven auki, yhteisö on turvallinen.

Hämeenlinnaa pariskunta kuvailee rauhalliseksi pikkukaupungiksi, jossa on suhteellisen vähän rasismia – mitä nyt rohkeimmat ovat saattaneet kommentoida heidän suhdettaan tuopin takaa.

– Viihdyn hyvin täällä. Soitan perkussioita Vanaja Big Bandissa, käyn iltalukiota ja työskentelen vakituisena Jaarlin päiväkodissa, jossa lapset kutsuvat minua ”Vikiksi” ja ”Vikeksi”, Victor kertoo.

Tulevaisuus on vielä avoin. Tokpanout jäivät Suomeen kolme vuotta sitten, kun heidän tyttärensä Elisa syntyi.

– Haluamme hänelle kasvatuksen molemmista kulttuureista. Yksi vaihtoehto on muuttaa vielä ulkomaille, mutta emme tiedä mihin. Kun Victor saa valkolakin, annamme virran viedä, Jenni Tokpanou sanoo. HÄSA

Päivän lehti

20.1.2020