Kanta-Häme

Kalaa ei oteta, se saadaan

Kestääköhän se kävellä? Syksyn ensimmäinen jääkansi Ounasjokisuussa on ohut, ja sen päällä on hieman lunta.

Pakkasella jää vongahtelee kasvukivuissaan uhkaavasti, mutta nyt se vaikenee. Lämpötila on lähellä nollaa. 

Kalastusasiantuntija ja eräsuunnittelija Tapani Partanen Metsähallituksesta ei kuitenkaan ole ensi kertaa asialla. 

Olemme menossa laittamaan haukikoukkuja jään alle.

Koukkupyynti oli muutama vuosikymmen sitten yleistä miesten hupia maaseudulla. Vieläkin sillä on vankka kannattajakuntansa. 

Partanen kairaa jäähän reikää. Suusta pulppuaa puhetta kalanpyynnistä. Näkee, että mies on elementissään.

– En muuta tekisikään kuin kalastaisin, hän sanoo.

Viikonloppuna mökillä käydessään hän laittaa ensin tulet uuniin ja siirtyy sen jälkeen jäälle kairaamaan reikiä kymmenelle iskukoukulle. Viime viikonloppuna saalista ei tullut.

– Kalaa ei oteta, se saadaan.

Kaloilla on syöntiajat. Etenkin talvipyynnissä on otettava huomioon, milloin kala liikkuu ja on syönnöksellä.

Tietoa löytyy vapaa-ajan kalastajien kalenterista eli ottikalenterista. Syöntijaksot vaihtelevat kahden viikon välein. Lämpimän veden aikana syöntiajat vaihtelevat jopa vuorokauden aikana.

Tuulen suunta vaikuttaa kalojen syöntiin. Vanhan sanonnan mukaan itätuuli vie jopa kalan kattilasta ja pahimmillaan lukitusta pakasteesta.

Kala pitää löytää. Se ei ole helppoa kokeneellekaan kalastajalle. Etsimään voi lähteä ruohikon reunasta ja jokisuun penkalta. Kukaan ei tiedä tarkalleen, missä kalat lymyilevät.

Pyyntipaikka voi olla vesialueella monessa kohdassa. Ammattikalastajat merkitsevät parhaat paikat gps:n avulla.   

Hauki on valoaktiivinen saalistaja, joka nousee syötin perässä lähelle jäätä. Partasen mukaan haukea voi kalastaa myös syvältä. Nyrkkisääntönä on, että vaikka vettä on 50 metriä, pyydyksen syötti asetetaan lähelle jään pintaa.

Madetta Partanen ei pyydä koukulla, sillä lähialueelta löytyy erinomainen pilkkipaikka. Tosikalastajat erottuvat satunnaisesta saalistajasta sydäntalven mateen pilkissä, joka ajoittuu iltapimeään.

– Pakkasmittari näytti -31 astetta, kun pilkimme porukalla mateita kolme tuntia.

Kalat noudattelevat tarkasti reittejään. Metrin päässä toisistaan olevista rei’istä yhdestä saa kaloja pilkillä, toisesta ei.

Parhaimmillaan mateenpyynti on kutuaikaan keskitalvella, tammi-helmikuussa. Silloin saadaan kutumateita, joiden mäti on arvokasta herkkua.

Madetta pilkitään ja pyydetään koukulla, jossa on täkykalana yleensä kiiski. Saaliiksi saatujen mateiden koko vaihtelee puolesta kilosta kahteen kiloon. Partanen on nostanut pilkillä 2,4 kilon mateen. 

– Luulin, että koukku tarttui pohjaan. Sitten pohja alkoi liikkua.

Isommat mateet viihtyvät viileissä syvänteissä. Ne syövät pohjaeläinten lisäksi pikkukaloja.

Kesäkalastuksessa vapa laitetaan kiinni rantapenkkaan tai painetaan pohjaan kaislikon laitaan. Isku- tai syöttikoukku laitetaan pinnan lähelle roikkumaan, jolloin pyynti kohdistuu haukeen, säyneeseen ja ahveneen. Syötiksi sopii särki, muikku, norssi tai mato.

Isku- tai syöttikoukku kiinnitetään lyhyellä langalla pinnan tuntumaan muovikanisteriin, joka toimii samalla iskunvaimentimena. Kanisteri laitetaan tuulen päältä kellumaan. Sen voi laittaa myös rannalta keppiin pinnan lähelle.

Parhaat apajat ovat Etelä-Suomen merialueilla. 

Suuria, kuudesta kahdeksaan kilon painoisia mateita on viime aikoina ilmoitettu saadun usein myös Pohjois-Suomesta. Siellä niillä on kylmän veden ansiosta pitkä ja suotuisa ravinnonottokausi.
Inkoon ja Rymättylän vedet ovat kuuluisia suurista matikoistaan.

Viime vuosina suuria mateita on noussut sisävesiltä muun muassa Pulkkilan Uljuan tekojärvestä.

Parhaimmat madesaaliit on vuodesta toiseen saatu helmikuun ensimmäisinä päivinä. Samaan aikaan suurin osa mateista kutee. Ne ovat silloin aktiivisesti liikkeessä etsien kutukumppaneita.

Partanen pitää madetta haukea maukkaampana kalana. 

– Rautukeitto on parasta, toisena tulee matikkakeitto, hän summaa suosikkilajejaan.

Limaista ja voimakashajuista madetta kaikki kalastajien vaimot eivät kuitenkaan asuintiloihinsa huoli.

Reijo Hietala