Kanta-Häme

Kalamies teki paluun juurilleen

Ilmiöksi nousseet kuha-meemit ovat lauseita, joissa on sana kuha, joka tulee puhekielen sanasta kunhan. Kun Hattulassa asuva Martti Jääskeläinen sanoo tekemistään Vanaja-vaapuista, että kuhan koukuttaa, hän tarkoittaa sitä myös oikeasti.

– Tämä on takuuvarma täky, hän vakuuttaa näyttäessään noin viiden sentin mittaista vaappua.

Vanaja-vaappu on kalamies Jääskeläisen, joka on myös vanha mainosmies, käsityönä valmistama ja brändäämä kalanmuotoinen värikäs viehemalli.

– Vaapun on oltava kirkas ja värikäs, että se herättäisi huomiota sameassa Vanajavedessä. Tämä on ärhäkkä peli, joka kelpaa myös hauelle, ahvenelle ja lohelle.

Kelluva vaappu on tehty muovista ja se sopii parhaiten vetouisteluun eli veneen perässä vetämiseen.

Eläkepäiviään viettävä Jääskeläinen ehti tutkailla pitkään, löytyisikö kalastusmarkkinoilta sijaa omalle tuotteelle. Kun vuosituhannen vaihteessa Erälehden testivoiton vieneen vaapun muotti poikineen oli myynnissä, Jääskeläinen ei aikaillut.

– Pitihän se ostaa talteen kuljeksimasta puolisen vuotta sitten. Tein paluun juurille. Veistelin vaappuja omaksi ilokseni nuorena miehenä. Lohjan Hiidenvedellä kiskoin aikoinaan 29 kuhaa tunnissa, kalamies kertoo.

Vanaja-vaappu on sekoitus pehmeää ja kovaa muovia. Valmistusvaiheessa sekoitussuhteen on oltava juuri eikä melkein. Ripeydestä ei ainakaan haittaa ole.

– Sekoitussuhteessa ei tarvitse olla kuin puolen milligramman heitto, niin valmistaminen voi mennä pieleen. Kun sekoituksen on tehnyt, aikaa muotin tekemiseen on noin 45 sekuntia, jonka jälkeen aine kovenee.

Päivästä riippuen Jääskeläinen saattaa tehdä 15–50 vaappurunkoa. Tavallisesti hän työskentelee vaappujen parissa 2–3 tuntia päivän aikana.

– Sisälle voi laittaa myös kuulan, joka rämisee vaapun liikkuessa. Tässä tullaan taas siihen, että kuuleeko kala vai ei.

Hifistely ei ole kuitenkaan pakollista vaappua tehdessä.

– Vaapun tarkoituksena on vain matkia kalan liikettä. Kala on kuin leijona, se nappaa heikoimman lenkin. Huonosti uiva on helpoin saalis.

Rungon veistelyn jälkeen vaappu lakataan ja maalataan.

– Päälle tulee useita kerroksia kovalakkaa. Väri tulee automaalista. Tämä työvaihe vaatii hyvää ilmastointia ja hengityksensuojainta. Ei vaimo tätä anna tehdä keittiönpöydän ääressä, Jääskeläinen naurahtaa.

Jääskeläisen mukaan vaappuvalmistus on näpräämistä, jossa työvaiheita on kymmeniä.

Intohimoinen kalamies on Jääskeläinen aina ollut ja tarinoita riittää.

– Olimme kalareissulla Floridassa. Mitä pidempään reissu kesti, sitä enemmän veneen kippari oli päissään. Sain naarattua dolfiinin, jonka kippari ampui pistoolilla veneeseen, Jääskeläinen päivittelee.

Dolfiini päätyi pataan ja ruuaksi.

– Jos jotain kalastaa, on se silloin syötävä tai päästettävä takaisin kotiin. Vaihtoehdot ovat paljon paremmat kuin nakata roskiin.

Eniten Jääskeläinen arvostaa suomalaista kuhaa, josta saa helposti loihdittua aterian ilman ruoto-ongelmia.

Vaappurungot syntyvät Keskustalon Kotikirppiksellä, jota Jääskeläinen isännöi.

– Unelmana on saada tehtyä vaapusta tuote, jonka saisi kaupattua jollekin isolle yritykselle. Ei tätä kannata lähteä turuille ja toreille myymään. Hienoa olisi, jos jossain vaiheessa saisin palkattua tuotantoon työntekijöitä. Silloin kirppis jäisi taka-alalle ja muuttuisi osittaiseksi tuotantotilaksi.

Jääskeläisen vaappuperhe on kasvanut kuusikoksi. Runkomitoiltaan vaaput ovat 5–13-senttisiä. Tällä hetkellä vaappua saa ostettua vain Jääskeläisen kautta tai Koivulan kioskilta Orimattilasta. HäSa

Tuoreimpia artikkeleita