Kanta-Häme

Kaleidoskooppi näyttää satua ja nostalgiaa

– Ei tämä niin kauhean täydeltä näytä, arvioi vt. toiminnanjohtaja Irene Wai Lwin Moe Iittalan vanhan puukoulun alakerrassa.

Naivistit Iittalassa on ripustanut kesänäyttelynsä. Elämän kaleidoskooppi avautuu huomenna lauantaina, ja monta kanttia tässä kaleidoskoopissa onkin.

Seinillä on yli 650 teosta, ja kun veistokset ja aulan grafiikat lasketaan, määrä nousee lähemmäs kahdeksaasataa. Niin paljon teoksia naivistien näyttelyssä ei ole koskaan ollut.

Mukana on 45 taiteilijaa, joista 9 on ensikertalaisia Iittalassa. Uusiin lukeutuvat myös espanjalaiset vieraat.

– Työt ovat keskenään hyvin erilaisia. Ripustuksessa on pitänyt pyöritellä, jotteivät teokset riitele, vaan täydentävät toisiaan.

Elämän kaleidoskoopissa vilkkuu ehkä kaikki muu, mutta ei lama. Irene Wai Lwin Moen mukaan bussiryhmät ovat jo ennakkoon tehneet enemmän varauksia kuin viime vuonna koko kesänä.

– Baltian-kierros on saanut sen verran näkyvyyttä, että näyttely houkuttelee myös kansainvälisiä vieraita. Ja ne, jotka ovat käyneet vuosia, saattavat nyt innostua uudestaan, kun huomaavat meillä olevan pippuria ruokalistalla, Wai Lwin Moe nauraa.

Satuja ja mustia kissoja

Uusia tuttavuuksia – uutta pippuria – ovat esimerkiksi lappeenrantalainen akvarellisti Heli Pukki ja tamperelainen graafikko Maija Kanerva.

Erikoisia ovat teosten tiet – Pukin töihin Wai Lwin Moe törmäsi sairastuttuaan Kuopiossa.

– Istuin lääkärikeskuksen odotushuoneessa ja tihrusin seinillä riippuvia akvarelleja. Lääkärikeskus oli hankkinut alkuperäisteoksia seinilleen. Iittalastakin juuri lääkärikeskukset ovat tehneet paljon hankintoja, hän kertoo.

Yhtä kaikki hän otti välittömästi selvää, kenen teoksia seinillä riippui.

– Akvarelli on vaativa tekniikka. Pukki yhdistää siihen hopealangalla ommeltuja yksityiskohtia. Naivismin ja sadun parhaat puolet yhdistyvät, Wai Lwin Moe analysoi.

Kanervan tekniikka on linoleikkaus. Monissa töissä mustat kissat seikkailevat Tampereen Pispalan maisemissa.

– Graafikoita ei ole ollut aikaisempina vuosina. Ylipäätään minulle on tullut uutena asiana, miten naivismi merkitsee eri taiteilijoille eri asioita. Mikä ylipäätään voidaan luokitella naivismiksi? Toivon, että tästä voitaisiin puhua ensi syksyn seminaarissa Hämeenlinnassa.

Kansoja yhdistävä menneenkaipuu

Näyttelyssä on mukana useita vanhoja tuttuja, kuten Kati Mikola kettu- ja karhutöineen – Hämeenlinnan 375-vuotisjuhlan kunniaksi kuviin on päässyt myös Hämeen linna – ja Markku Mäki, jonka töissä näkyy usein lentoaihe.

Monia suomalaisia taiteilijoita ja ulkomaisia vieraita yhdistää menneiden vuosikymmenten nostalgia.

Esimerkiksi Kati Mikolan töissä näyttäytyy 1950-luku. Madridilaiset taiteilijat puolestaan sijoittavat teoksensa 1910–1920-luvuille.

– Aikaan ennen Espanjan sisällissotaa. Kuvien kuppiloista ja kahviloista moni on edelleen toiminnassa.

Espanjalaistaiteilijoiden töissä on paljon tuttua. Esimerkiksi Gracia Risueñon Pellot-teoksen hattupäiset miehet muistuttavat erehdyttävästi Hämeenlinnan säätyläisistä 1800-luvun lopulla otettuja puistovalokuvia. (HäSa)

Naivistit Iittalassa: Elämän kaleidoskooppi. 24.5.–24.8. Iittalan vanhalla puukoululla.