Kanta-Häme

Kalligrafi antaa kirjaimelle sielun

(V)eikeä alkukirjain, angfangi, tuo mustapohjainen V. V niin kuin veripalttu. Kuva on kalligrafinen resepti, riihimäkeläisen Vuokko Kohon kynästä.

Resepti on yksi paristakymmenestä, jotka on koottu kirjaksi Keittiössä tapahtuu – kalligrafinen reseptikirja.

– Kalligrafia on oma taidelajinsa, kun mukaan saadaan tekstin sisältöön tai tilanteeseen liittyvä tunne, kertoo kalligrafiaa vuodesta 1967 harrastanut Vuokko Koho.

Veripaltun reseptissä musta väri yhdistää reseptin mustaan palttuun, goottilainen kirjasintyyli vie ajatukset mustaa huokuvaan ja ehkä vampyyrivivahteiseen goottimuotiin.

– Teksti sinällään on hyvin perinteistä, mutta kokonaisvaikutelma erottaa sen adresseista. Se kertoo enemmän kuin pelkät kirjaimet.

Kalligrafiaan perehtymättömän reseptikirja vie hauskalla, herkullisella ja helpolla tavalla uuden taidelajin pariin.

Kalligrafiassa voidaan yhdistellä sanojen kautta kirjaimiin sisältö ja kuva ja antaa puheelle muoto.

– Taideteoksissa esittäytyy nykykalligrafian kolme pääsuuntausta: klassinen, vapaan ilmaisun ja eksperimentaalinen kalligrafia. Tosin rajanveto on lähes mahdotonta.

Veripaltturesepti edustaa selkeästi luettavaa, klassista perinteissä pitäytyvää kalligrafiaa reseptikirjassa, jossa kokeellisin Sima-resepti kuplii hilpeänä sumuna ilmaan.

– Vapaassa tyylissä viivan ja kirjainten kauneus ja hallinta korostuvat, luettavuus verhoutuu ja jopa häviää. Kirjainten muoto ja rytmi mukailee ja kuvailee sisältöä.

Tippaleivän reseptiteksti kiemurtelee ja pätkittyy rasvaan putoaviksi kyheröiksi. Kinuskikastikkeen herkulliset roiskeet muodostavat otsikon ja makaronilaatikon sisältö koko reseptin.

Tekstaus ja kuvakieli hämärtyvät, kun luovuus astuu kuvaan. Kaikki taiteen tekniikat taipuvat kalligrafiseksi tekstiksi tai tukemaan tekstiä.

Kynä ja muste voidaan jättää syrjään ja valmistaa kirjaimet vaikkapa paperista, narusta, metallista, langasta tai keramiikasta.

Teksti voidaan kirjoittaa, mutta myös kaivertaa, kutoa, virkata, maalata, painaa.

Väreinä käytetään peitevärejä, tusseja, musteita, petsejä, mutta myös vaikka teetä, kahvia, punajuurta ja vanhoja pähkinäpuumustetta ja kiinalaista tankotussia.

Kirjaimet ovat taidetta jo sinällään tai osana maalausta, korua, veistosta – taiteella ei ole rajoja.

Musiikki, valot, teksti ja maalaus sulautuvat parhaimmillaan ja muodostavat uusia elämyksiä.

Vuokko Koho kertoo, kuinka maailman parhaisiin kalligrafeihin kuuluva belgialainen Brody Neuenschwander ja Lontoon Filharmonikot esiintyivät muutama vuosi sitten yhdessä.

Samalla, kun filharmonikot soitti, kalligrafi kirjoitti ja loi musiikille visuaalisen muodon, joka heijastettiin Thamesin aalloille.

Suomessa kalligrafia on harrastuksena suhteellisen nuorta. Suomen kalligrafiayhdistys perustettiin vasta vuonna 2000.

– Kun sain kultaseppä-isäni kaiverrusmalleista kipinän, ei Suomessa ollut opetusta. Opiskelin alkuun Englantilaisen kirjekurssin avulla ja aloin osallistua ulkomaisille kursseille.

Nyt ahkera harrastaja osallistuu oppilaana ja opettajana kursseille eri puolilla maailmaa. Suomessa harrastajia on jo viitisensataa ja opetusta kansalaisopistoissa.

Kalligrafian historia on lähes yhtä pitkä kuin kirjoittamisen.

Aluksi kutakin kielen sanaa vastasi tietty kuva.

Kuvakirjoituksesta edettiin tavukirjoitukseen, jota käytetään yhä kiinan kielessä. Tavukirjoituksesta edettiin kirjainkirjoitukseen.

Ensimmäinen 22 kirjaimen kirjaimisto syntyi Foinikiassa noin tuhat vuotta ennen Kristusta. Kirjaimiston kaksi ensimmäistä kirjainta olivat nimeltään alef ja bet, mistä juontuu nimitys alfabet-aakkoset.

Kirjapainotaito 1500-luvulla toi käyttöön irtokirjakkeet ja viime vuosisadalla kehitettiin tietokoneille tontit.

– Koko tämä historian polku sisältyy jokaiseen käyttämäämme kirjasintyyliin. Jokaisen kirjasintyypin takana on kalligrafi, ihminen, joka on suunnitellut tyylin.

Vuokko Koho kertoo ihmisten kyselevän häneltä, kuinka hän viitsii käsin tekstata, kun tietokoneelta saa kaiken helposti.

– Tietokoneella ei ole mitään, jollei joku suunnittele ja piirrä merkistöä. Eivät ne pieraisemalla sinne tule. Kaikki on ensin luotu kynällä paperille.

Yhden uuden kirjasintyypin luominen tietokoneelle vaatii 2 500 merkin suunnittelua ja piirtämistä. Kursiivilla, lihavalla, aksenttimerkillä jne.

– Kalligrafit laativat jatkuvasti uusia fontteja. Esimerkiksi Yhdysvaltain postilaitos on tilannut aikanaan oman uniikin fontin, joka erottaa heidän tekstinsä muusta.

Parhailla kalligrafeilla on myös omaan käyttöönsä omat fonttinsa.

– Tämä on niin valtavan monipuolinen ja rajaton maailma, ettei mielenkiinto pääse koskaan loppumaan. Aina kehittelee ja keksii mielessään uutta kokeiltavaa! HÄSA