Kanta-Häme

Kalliokiipeilijä Ville Mäkinen työstää kiipeilypaikat kuntoon luontoäidin kanssa

Kroppaan ja pääkoppaan kimpoilevat paarmat syövät miestä Taljalassa Kalvolan takametsissä tarpoessa.

Se ei kuitenkaan haittaa boulder-kiipeilijä Ville Mäkisen menoa – mies kipuaa muina hämähäkkimiehinä valtavan siirtolohkareen päälle ilman köysivarmistusta.

– Enemmän päänvaivaa aiheuttavat hyttyset ja punkit, Mäkinen huikkaa kiven päältä.

Tosiaan, metsässä on niitäkin pirulaisia, ja paljon.

Pulaa ei Taljalassa ole myöskään kiipeilypaikoista, boulderointiin sopivia kiviä Mäkinen on löytänyt sieltä noin 30.

Boulder-kivet ovat jääkauden mannerjään mukanaan tuomia siirtolohkareita, jotka tarjoavat 152 kiipeilyreittiä.

– Taljalassa on Etelä-Suomen komeimmat kiipeilymestat, löysimme ne neljä vuotta sitten, kaikki reitit moneen kertaan selvittänyt Mäkinen kertoo.

Kiipelijät haravoivat sopivia kohteita kartalta. Kaikki t-kirjaimella karttaan merkityt kohdat tarkoittavat isoa kiveä. Se on suhteellinen käsite.

– Sanotaanko näin, että 99 prosenttia t-merkinnöistä on kiipeilijöiden kannalta hylsyjä. Ei kannata kiivetä, jos kiven huippu on rinnan korkeudella.

Vaikka jokamiehenoikeus antaa luvan kulkea ja kiipeillä muiden mailla, tarvitsevat boulderoijat harrastukseensa aina maanomistajan luvan.

– Jokamiehenoikeus ei anna lupaa harjata sammaleita pois kivistä. Taljalaan lupa irtosi helposti, mutta aina ei käy niin, vaikka paikka olisi kiipeilyn kannalta kuinka timanttinen.

Jokaisella reitillä on oma vaikeustasonsa ja nimensä, jotka päättää lohkareen ensimmäisenä vallannut kiipeilijä.

Taljalasta löytyvät esimerkiksi seuraavat kiipeilyreitit: Kaljala, Kavaljeeri, Lämmin kuppi, Long John ja Röyhkeä lammas.

Kahdeksan vuotta sitten boulderointiin hurahtaneen Mäkisen ulkokiipeilykausi alkaa usein jo helmikuussa.

Parhaimmat kelit ulkokiipeilyyn ovat keväällä ja syksyllä.

– Silloin ei ole liian kuuma, ja ilman suhteellinen kosteusprosentti huomattavasti matalampi kuin kesällä. Kivissä on parempi kitka, eikä kumiset kiipeilykengät pehmene niin nopeasti.

Siirtolohkareiden valmistelu kiipeilykaudelle alkaa vielä, kun lumet ovat maassa.

– Kiipeilykausi alkaa jopa kahta kuukautta aikaisemmin, kun käy pudottelemassa lumia pois kivien päältä. Jeesataan vähän luonnon työtä.

Talvet Mäkinen treenaa ulkokiviä varten muiden boulderoijien tavoin perustamassaan Hämeenlinnan kiipeilykeskuksessa, Hänkissä.

– Ulkokiipeily on lajin suola, kun pääsee luontoäidin muovaamille reiteille. Etsin koko ajan vaikeampia reittejä ympäri Suomea. Ei tätä jaksa harrastaa, jos ei ole uusia tavoitteita.

Boulderointi ei ole mitään hätäisen miehen hommaa. Metsässä saattaa kiipeilijällä vierähtää huomaamatta aikaa neljä viisi tuntia.

– Samalla kun kroppaa haastetaan lohkareilla keikkuen, lepää hermo metsän rauhassa, Mäkinen huomauttaa. HÄSA

Päivän lehti

25.1.2020