Kanta-Häme

Kalvolassa laskettiin nyt festivaalivirtsa maahan

Nenään tulviva tuoksu tuo mieleen festarit ja loppumattoman bajamajajonon. Tuoksussa on nyt kuitenkin aavistuksen makeampi sävy, ja juuri kun siitä on saamaisillaan kiinni, se alkaa jo haihtua.

Kunnes seuraavan erän levitys alkaa.

1 500 litraa virtsaa on uppoamassa ohrapeltoon Iittalan Heinussa. Viljelijäpariskunta Jussi Mikkola ja Maria Kämäri seuraavat tyytyväisinä Tampereen ammattikorkeakoulun ja Käymäläseura Huussin väen touhua pellolla.

– Kun ihmiset kuulevat tästä, yleensä heitä vähän hihityttää ja naureskellaan, että onpa kusista hommaa. Mutta kun kerromme mistä on kyse, kaikki ovat ymmärtäneet tämän kokeilun, kertoo Kämäri.

Kämärin mukaan maanviljely on nyt niin lannoitemarkkinoiden armoilla, että uusia toimijoita ja ekologisia vaihtoehtoja kaivataan kipeästi.

Kämäri on tehnyt myös gradunsa luomumaatalouden fosforikierrosta.

– Haluan nähdä tulevaisuudessa viljelijöillä enemmän vaihtoehtoja.

Mikkola korostaa, että moni ei nykyään edes tiedä, miten ruoka syntyy. Pissa ei itse asiassa ole keinolannoitteita kummallisempaa.

– Teinitähti Benjamin Peltonen kävi täällä hiljattain kun Maaseudun Tulevaisuuteen tehtiin juttua. Benjamin oli ensin ihmeissään siitä, miksi laitamme virtsaa pellolle, mutta kun hänelle selvisi, millä peltoja tavallisestikin lannoitetaan, hän vasta olikin kummastunut.

Hellesäällä virtsan levityksen haittapuolena on, että virtsan typpi haihtuu nopeasti ilmaan. Se pitääkin saada mahdollisimman hyvin sekoittumaan multaan.

Kalvolassa virtsa levitetään pellolle käsivoimin. Käytännössä se lorotetaan säiliöstä kastelukannuihin, joista letkun ja putken avulla se siirretään maahan. Tarkoituksena oli pitää putken pää hieman maan alla, jotta virtsa imeytyisi parhaiten. Metrin matkalle levitetään puoli litraa virtsaa.

Toisin kuin tavalliset lannoitteet, virtsa levitetään peltoon vasta nyt, kun pelto on jo oraalla.

– Virtsa on heti valmis lannoite, ja kaikkein tehokkainta tässä vaiheessa kasvua, kertoo projektikoordinaattori Karoliina Tuukkanen.

Biourealla lannoitetun osuuden vieressä samalla pellolla kasvaa lannoittamaton kaistale, ja toisessa reunassa vielä apulannalla lannoitettu osuus, jotta satoa voidaan vertailla.

Kasvua mitataan joka toinen viikko ja paikalla on myös sääasema, joka mittaa olosuhteita. Sato analysoidaan kesän lopussa.

Projektin tavoitteena on, että Suomessa olisi mahdollista käyttää virtsaa lannoitevalmisteena.

Mukana Biourea-hankkeessa oleva opiskelija Kaisa Karimäki kertoo, että ensimmäisen kerran virtsaa käsitellessä törmäsi ällötykseen, mutta sitten se oli ohi. Saman havainnon on tehnyt yliopettaja ja projektipäällikkö Eeva-Liisa Viskari.

– On se vähän ällöttävää, mutta kaikkeen tottuu. Ei tämä sen pahemmalta haise kuin lietelannoituskaan, hän sanoo.

Toinen projektin opiskelija Alexandra Gorbatova kertoo, että luonnonmukaisuus kiinnosti hankkeessa.

– Ja olen yllättynyt, että pissa ei edes haise niin pahalle! hän vakuuttaa. HÄSA