Kanta-Häme

Kamukemut syntyvät näppärimeiningillä

Toista sataa lasta laulaa ja soittaa Seminaarin koulun salissa ensi maanantaina, kun Sibelius-opisto panee pystyy kansanmusiikin Kamukemut.

Jättiläiskokoonpanossa on eri-ikäisiä oppilaita opiston kuoroista, orkestereista ja musiikin perusteiden ryhmistä sekä heidän opettajiaan.

Ohjelmisto koostuu kansanmusiikkiviritteisistä kappaleista. On Karhunpeijaispolskaa ja runolaulua Suomesta, Varis-laulua Norjasta ja vähän tanskan- ja vironkielisiäkin kappaleita.

Kuorolaiset Vilma Isotalo ja Päivyt Niemi kehuvat oppivansa laulujen sanat aina tosi nopeasti. Hauskinta kansanmusiikkiprojektissa on kuitenkin se, että mukana on viulisteja, pianisteja, puhaltajia ja muita soittajia kokonainen iso orkesteri.

– Sit se vaan kuulostaa niin hienolta, Isotalo huokaa.

– Laulamalla opimme myös kansanperinnettä ja Suomen historiaa. Lauluissa kerrotaan esimerkiksi, miten ennen on eletty ja miten karhumetsällä on käyty, kuoronjohtaja Taina-Maaria Rautasuo täydentää.

Kansanmusiikin opetus on apulaisrehtori Iina Harjulan mukaan taas nouseva trendi musiikkioppilaitoksissa. Se on kuitenkin toistaiseksi jäänyt Sibelius-opistossa hiukan projektiluonteiseksi.

– Vuosittain on järjestetty erilaisia ”kansanmusiikkikaruselleja”, joista ovat vastanneet lähinnä kanteleensoiton ja huilunsoiton opettajat. Isot Kamukemut kokoavat muutkin soittimet mukaan, hän kertoo.

Idea kevään Kamukemuista sai alkunsa Sibelius-opiston Janakkalan toimipisteestä viime syksynä. Ajatuksena oli koota mahdollisimman paljon oppilaita soittamaan yhdessä. Mukana onkin väkeä niin Hattulan, Janakkalan kuin Hämeenlinnankin toimipisteistä. Tapahtuma juhlistaa Suomi 100 -juhlavuotta.

Näppäripedagogiikkaan ”hurahtanut” viulunsoiton opettaja Tuula Manninen uskoo, että kansanmusiikkia käytettäisiin musiikkioppilaitoksissa nykyistä enemmän, jos vain sopivaa materiaalia olisi olemassa. Tarpeen olisi myös asennemuutos, jotta entistä useammat opettajat näkisivät kansanmusiikin pedagogisen merkityksen.

– Yksin harjoitteleminen voi joskus olla vähän puuduttavaa. Yhdessä soittamalla saa uutta intoa tekemiseen. Pienet oppivat isommilta sellaisella oikeanlaisella mestari-kisälli -mallilla, hän sanoo.

Kaustiselta ympäri Suomen levinnyt näppärimenetelmä lähtee siitä, että musisoiminen voi olla hauskaa ja että se voi olla luonteva osa arkipäivää.

– Filosofia ei lähde niinkään perinteisestä ”lahjakkuusajattelusta” vaan siitä, että lapsille luotaisiin hyvä musiikkisuhde, Manninen kertoo.

Kappaleet ovat iloisen svengaavia ja riittävän helppoja. Sovitukset tehdään niin, että kaiken tasoiset ja kaiken ikäiset voivat soittaa ja laulaa yhdessä.

Manninen ei suinkaan ole itse kasvanut lapsesta asti kaustilaiseen kansanmusiikkiin, vaan hän on opiskellut näppäripedagogiikkaa aikuisiällä Sibelius-Akatemian täydennyskursseilla. Monet musiikkioppilaitokset järjestävät lasten näppärikursseja viikonloppuleireinä, mutta samaa asiaa ajaa Sibelius-opiston iso konserttihanke.

– Uskon, että Kamukemuilla on suuri merkitys opiskelijoille. Se motivoi, kun saa olla osa suurta kokonaisuutta ja näkee, että muutkin treenaa samoja kappaleita, sanoo Iina Harjula.

Konsertti:Kamukemut Hämeenlinnan Seminaarin koulun salissa maanantaina 10.4. kello 18. Sama ohjelma kuullaan Hattulassa koululaiskonserttina 11.4. kello 9.45.