Pääsiäisen alla Hausjärven kirjasto yllätti lainaajansa: kaksi kania mutusteli kirjojen lomassa herkullista heinää.
– Täällä oli aikamoinen vipinä, kun sana vierailijoista kiiri kylällä, nauraa kanien äiti, kirjastonjohtaja Anu Ylimäki.
Kanit toimivat kirjastossa vähintään yhtä hyvänä sisäänheittotuotteena kuin reiluun tarjoukseen pistetty kahvipaketti marketissa. Aika moni kävijä lähti iloisena kotiin lainattu kirja kainalossaan.
Kun kanit palasivat kotiin, kirjasto vaihtoi hyödyntämään helleaaltoa. Tiskiltä saa piknik-huovan lainaksi ja pääsee köllöttelemään kirjaston puistoon aurinkoon.
Hauskoja ideoita on osattu odottaa. Kirjaston johdossa huhtikuun alussa aloittanut Anu Ylimäki on kovin tuttu hahmo koko kunnassa.
Kun jossakin on tapahtunut, nainen on tavallisesti ollut paikalla kirjoineen ja joko Hämeenkulma-lehden kamera kourassaan tai järjestäjien riveissä.
Parin viime vuoden aikana Anu Ylimäki oli mukana myös, kun Naskilan navettaa elävöitettiin kylätoiminnan keskukseksi.
Toinen luku -antikvariaatti ja lukupiiri ovat kirjoja ahmiville tuttuja, mutta kirpputoripöydän on moni vähemmän lukevakin bongannut vähintäänkin kesätapahtumissa.
– Kunpa ihmiset lukisivat. Ei sillä ole väliä, mitä lukee, kunhan lukee. Tuntuu, että kuva, video, ääni ja some syrjäyttävät lukemisen. Tekstin lukeminen on ainutlaatuinen tapa kehittää taitoa ajatella, joten menetys on todella iso, Anu Ylimäki pohtii.
Hän toivoo ihmisten löytävän tarinoiden maailman teksteistä. Saman maailman, joka nyt houkuttelee vaikkapa seuraamaan Game of Thrones -tarinaa tv-sarjana.
Houkutellakseen väkeä tarttumaan kirjoihin, kirjasto tulee edelleen keksimään erilaisia houkuttimia. Vierailevat kirjailijat ovat jo tuttuja juttuja, samoin satutunnit ja askartelutuokiot.
– Me haluamme saada viiden hengen työntekijäjoukollamme aikaiseksi paljon pieniä tapahtumia sen sijaan, että tempaistaisiin kerran vuodessa isosti.
Kirjastonjohtajaksi Turkhaudalla perheen, kanien ja koirien kanssa asuva Anu Ylimäki haki vähän sattumalta.
– Minulle vinkattiin harrastusporukassa, että voisin hakea auki olevaa paikkaa. Ajattelin, että mahdotonta, mutta kun selvisi, että paikkaan haettiin soveltuvan korkeakoulututkinnon omaavaa, ajattelin kokeilla.
Kotimaista kirjallisuutta opiskellut filosofian maisteri valittiin neljän hakijan joukosta.
– En millään tahtonut uskoa, että minut valittiin! Todella iloinen yllätys! Pääsen kirjojen keskelle ja saan olla omassa kotikunnassa töissä. HäSa
