Kanta-Häme

Kansainväliset suomalaiset

 

250 000 Suomen kansalaista asuu ulkomailla ja heidän joukossaan on kymmeniä tuhansia nuoria suomalaisia, jotka ovat asuneet ison osan elämästään muualla kuin Suomessa. Kysyimme heistä viideltä, millaiset suhteet heillä on vanhempiensa kotimaahan.
 
 

Saara Karppinen, 21, Lontoo, Iso-Britannia

 

Olen asunut Hong Kongissa, Pekingissä, Singaporessa ja nyt neljättä vuotta Lontoossa. Opiskelen University of the Arts Londonissa ja teen parhaillaan kandin tutkintoa Kalevalan kuvitusten nationalistisista piirteistä.
 
Isäni oli Nokialla töissä. Nyt muu perhe on palannut Suomeen ja minulla on siellä ensimmäistä kertaa ”koti”, johon mennä. Sukuni on kotoisin Iisalmesta ja siellä olen yrittänyt käydä aina kesäisin tai jouluna.
 
Olen suomalainen, mutta minulla on ollut myös kolme muuta kotimaata, joilla jokaisella on oma merkityksensä elämässäni. 
 
En tiedä tulenko joskus muuttamaan Suomeen. Olen harkinnut siellä opiskelemista, mutta kieliasiat arveluttavat, sillä en ole koskaan kirjoittanut akateemista tekstiä suomeksi. Suomikoulua kävin pienempänä ja olin vuoden apuopettajanakin.
 
Haluaisin joskus tulla Suomeen kokonaiseksi vuodeksi ja kokea koko talven ja muut vuodenajat. 
 
Itsenäisyyspäivää en taida juhlia, kun en juurikaan tunne täältä muita suomalaisia. Minulla on yksi suomalainen tuttava, mutta hänkään ei ole koskaan asunut Suomessa.
 
 
 

Ville Lassila, 18, Peking, Kiina

Olin alle kymmenvuotias, kun Nokialla työskennellyt isäni sai kahden vuoden komennuksen Pekingiin. Sen päätyttyä kukaan meistä ei halunnut lähteä takaisin Suomeen ja nyt olen ollut Kiinassa jo vähän vaille yhdeksän vuotta.
 
Olen ala-asteelta asti käynyt kansainvälisestä koulua ja nyt opiskelen kiinaa Pekingin yliopistossa. Suomikoulua kävin muutaman vuoden ja toimin siellä myös vuoden verran apuopettajana.
 
Vanhempani ja pikkusiskoni ovat jo palanneet Suomeen, mutta minä jäin tänne opiskelemaan. En seuraa Suomen uutisia tai tapahtumia. Alussa tunsin kaikki Pekingin suomalaiset, mutta nyt on väki alkanut vaihtua niin, etten enää tiedä kaikkia. 
 
Suomeen palaan ensi kesänä armeijan takia. Lisäksi minulla on odottamassa opiskelupaikka Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
 
Koen itseni ehdottomasti suomalaiseksi, mutta en tiedä tulenko jäämään Suomeen. Osaan suomea, englantia ja kiinaa, joten todennäköisesti tulen tekemään työkseni jotain Kiinan kanssa tulevaisuudessakin.
 
Itsenäisyyspäivänä käyn Suomen suurlähetystön juhlassa.
 
 

Maryam Souaid, 12, Ottawa, Kanada

Muutimme Suomesta Kanadaan vuonna 2005. Sitä ennen asuimme Birminghamissa Englannissa.
 
Äitini on suomalainen ja isäni on marokkolainen. Minulla on myös Kanadan kansalaisuus, mutta käytän matkoilla Suomen passia.
 
Olen 7. luokalla Sawmill Creek elementary schoolissa, missä puhutaan englantia sekä ranskaa. Joka lauantaiaamu käyn Suomikoulussa. Siellä tapaan muita suomalaisia ja äidin suomalaisten kavereiden kanssa tavataan usein. 
 
Käyn Suomessa kerran vuodessa tapaamassa isoäitiä ja pappaa. Kesällä 2010 matkustin yksin mummolaan koko kesäksi. Suomalaisten kavereiden kanssa juttelen Facebookin kautta. Isoäiti ja pappa lähettävät meille usein paketteja, joissa on suomenkielisiä kirjoja ja lehtiä.
 
Tunnen itseni suomalaiseksi, marokkolaiseksi ja kanadalaiseksi. Isona haluaisin asua Kanadassa. Suomeen en varmaan muuta pysyvästi.
 
Äitini on Ottawan Suomikoulun hallituksen jäsen ja itsenäisyyspäivänä hän saa kutsun suurlähettilään vastaanotolle. Muuten se on meille tavallinen työ-ja koulupäivä.
 
 
 

Mirko Vuorio, 16, Abu Dhabi, Arabiemiraatit

Isäni työpaikan kautta olemme kiertäneet ympäri maailmaa. Kaksi ensimmäistä vuotta asuin Norjan Bergenissä ja sitten vähän aikaa Suomessa, mistä muutimme pois toisen luokan jälkeen. 
 
Nyt olen asunut jo yli seitsemän vuotta ulkomailla, ensin Pekingissä ja Singaporessa sekä nyt kolme ja puoli vuotta täällä Abu Dhabissa.
 
Käyn kansainvälisen high schoolin 11 luokkaa. Haluaisin lähteä opiskelemaan Suomeen tai Amerikkaan, en vielä tiedä kumpaan.
 
Abu Dhabissa on pari sataa suomalaista, mutta heillä on paljon minua nuorempia lapsia. Dubaissa minulla on pari suomalaista kaveria, jotka olivat samalla kansainvälisellä rippikoululla. Heitä tapaan aina välillä.
 
Me käymme joka kesä Suomessa. Samalla tapaan niitäkin kavereita, jotka asuivat samaan aikaan Singaporessa ja Kiinassa. Aikuisena haluaisin asua Suomessa. 
 
Pikkuveljeni Atte on 12 ja hänkin on ollut jo 7,5 vuotta maailmalla. Hänellä on jo pieniä vaikeuksia suomen kielen kanssa. Emme juurikaan seuraa paikallista televisiota, kun meillä katsotaan Suomen kanavia netistä TV-Kaistan kautta.
 
Itsenäisyyspäivänä menemme Abu Dhabin muiden suomalaisten kanssa ulos syömään. Sen jälkeen vanhemmilla on lähetystön vastaanotto.
 
 
 

Olli Massala, 15, Singapore

Lähdin Suomesta kaksivuotiaana ja olen asunut Tsekissä ja Indonesiassa ennen kuin muutimme tänne Singaporeen. 
 
Käyn Singaporen amerikkalaista koulua. Molemmat vanhempani ovat suomalaisia ja meillä puhutaan kotona suomea. 
 
Olen asunut 13 vuotta ulkomailla, mutta jos minulta kysytään missä kotini on, sanon olevani Suomesta. 
 
Käyn Suomessa, kun koulusta on lomaa. Seuraavan kerran lähden Suomeen 15 päivän päästä ja olemme siellä kolme viikkoa. Seuraan Suomen tv-ohjelmia ja uutisia vain Suomessa ollessani. Kaipaan Suomesta sen ihanaa viileyttä, koska täällä on aina niin täysin erilainen sää.
 
Kun olen käynyt kouluni loppuun täällä haluan palata Suomeen. Lähimmät sukulaiseni asuvat  Lappeenrannassa ja siksi haluan opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. 
 
Singaporeen voisin ehkä palata moikkaamaan kavereita, mutta en haluaisi asua täällä pysyvästi. Haluan jäädä Suomeen.
 
Itsenäisyyspäivänä Suomen suurlähetystö järjestää juhlat aikuisille, mutta minä olen kotona.