Kanta-Häme

Kansallinen kaupunkipuisto laajenee

Jukka-Pekka Flander uskoo,, että jokaisella on oma metsäkuva.

Hämeenlinnassa on jo pitkään keskusteltu kansallisen kaupunkipuiston laajentamisesta Miemalan ja Ahveniston kautta Kantolan vanhalle teollisuusalueelle ja uuteen tapahtumapuistoon.

Suunnitelmien toteuttamista on hidastuttanut yleiskaavan puuttuminen. Kun kantakaupungin yleiskaava valmistuu parin vuoden kuluttua, huokaisee ainakin ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä helpotuksesta. Hänen mielestään vanhan teollisuusalueen kehittäminen kaupunkikelpoiseksi on laajennuksen toteutumisen kannalta kaiken A ja O.

Kaupunkiluonto ei ole vain siistejä puistoja, vaan siihen kuuluvat myös vanhat tehtaat ja ryteikköiset viheralueet. Kaupunkien vihreydessä luonto ja historia lyövät kättä.

– Kaupunkipuisto ei ole museo, vaan osa arkista elämää. Teollisuudelta vapautuvat alueet eivät ole vain rakennusmaata. Se aletaan onneksi oivaltaa kaikkialla Euroopassa. Kantolassakin voitaisiin ottaa mallia Saksasta ja antaa luonnon vallata osia vanhoista tehtaista, Flander huomauttaa.

Jukka-Pekka Flanderia voi pitää kansallisen kaupunkipuiston isänä Suomessa. Kiinnostus virisi jo 70-luvulla, kun hän oli töissä Tukholmassa. Maailman ensimmäinen kaupunkipuisto syntyi lopulta 90-luvun puolivälissä, mutta Hämeenlinna sai oman puistonsa hyvänä kakkosena vuonna 2001.

Kaupunkipuistoja on Suomessa nyt seitsemän. Kahdeksas vihitään käyttöön Forssassa kesäkuun 11. päivä.

– Ensin kuvittelimme, että Suomeen mahtuisi kahdesta kolmeen puistoa, mutta sen jälkeen lukua nostettiin kymmeneen. Kaupunkipuiston vaatimukset ovat kovat ja vain harva kaupunki on valmis sitoutumaan siihen, Flander sanoo.

Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto on pieni, sillä sen pinta-ala on ainoastaan 740 hehtaaria, kun esimerkiksi Hangon puisto on peräti 6300 hehtaaria. Kuusi kilometriä pitkä ja Vanajaveden rantoja seuraava puisto on kuitenkin Flanderin mielestä aivan ainutlaatuinen niin kuin on koko Hämeenlinnakin.

Euroopan eri puolilla kansallista kaupunkipuistoa esitellyt Jukka-Pekka Flander kuvailee kaupunkipuistoja asukkaiden olohuoneiksi, jotka säilyttävät arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemat kokonaisuutena.

– Kaupunkipuisto on kertomus kaupungin vaiheista. Täällä luonto ei ole vain vihreää, vaan sinivihreää, sillä Vanajavesi ja Aulangonjärvi ovat osa Hämeenlinnaa. Se on otettava kaikessa huomioon.

Luontoa varten ei Flanderin mielestä tarvitse lähteä erämaahan. Kaupungeissa on enemmän ja erilaisia kasveja, sillä kaupungeissa on harvemmin rakennettua maaseutua lämpimämpää. Kaupungin kuumimmat paikat ovat ns. teollisuuskentät, joita on vaikea pitää enää avoimina sen jälkeen, kun tehdas lopettaa toimintansa.

– Kaupunkiluonto on parhaimmillaan yhdistelmä luojan luomaa ja ihmisen käsien tekemä. Kaupunkiluontoa ole vain hyvin hoidettu puisto tai kaunis kujanne. Kun esimerkiksi Kaupunginpuistoa harvennettiin, jätettiin liito-oravallekin elintilaa aivan Hämeenlinnan keskustaan.

Jokaisessa kaupungissa on omat erityispiirteensä. Hämeenlinnassa ne ovat vaikkapa kynäjalavat ja tsaarin poppelit. Kaupunkilaiset suhtautuvat lähiluontoon suurella tunteella, sillä vihreys merkitsee monelle virkistystä. Etenkin suuret puut saavat asukkaiden sydämet sykkimään.

– Kovinkaan monessa kaupungissa ei voi asua keskustassa keskellä luontoa, Jukka-Pekka Flander sanoo. HäSa

Päivän lehti

29.3.2020