Kanta-Häme

Kansalliskoira käy yhä harvinaisemmaksi

Reipas haukku ottaa vieraat vastaan Janakkalan Saloisilla. Seitsenvuotias suomenpystykorvanarttu Rita ja sen kohta kolmevuotias poika Patu ovat valppaita ja innoissaan, varsinkin Patu.

Riitta Harjun ja Jorma Ojalan koirat edustavat etelän rintamailla yhä harvinaisemmaksi käyvää rotua. Ennen pystykorva haukkui monen maalaistalon pihassa, vaan ei enää. Suomen kansalliskoiran suosio on laskenut noin kolmannekseen 1960-luvun lopun huippuvuosista.

Kennelliiton tuoreen rekisteröintitilaston mukaan suomenpystykorva oli viime vuonna Suomen kuudenneksitoista suosituin koirarotu, niitä rekisteröitiin 691 kappaletta. Edellisvuonna sijoitus oli neljästoista ja rekisteröintejä 727.

Trendi on ollut laskeva. Vuonna 1994 rekisteröitiin vielä 1 459 yksilöä, mutta vuonna 2004 enää 834. Huippuvuosi oli 1968. Tuolloin suomenpystykorvia rekisteröitiin 2 866.

Riitta Harju perusti kennelin vuonna 2009, ja on sen jälkeen teettänyt Ritalla kaksi pentuetta, neljä pentua 2009 ja viisi pentua 2010. Molemmilla pentueilla on sama isä, espoolainen Knihtin Kaira. Hämeenlinnan seudulle pennuista on jäänyt vain Patu, muille on löytynyt sopiva koti muualta Suomesta.

Lintua haukkuva koira

Kuvaavin esimerkki rodusta lienee narttu Pompula, joka haukkuu lintuja Ylitorniossa, viettää talvetkin ulkona häkissään ja elää muutenkin suomenpystykorvan arvolle sopivaa elämää.

Kyseessä on nimittäin metsästyskoira, energinen ja vilkas otus, joka vaatii tilaa ja liikettä. Kerrostaloasukiksi siitä ei ole. Rotua käytetään eniten metsäkanalintujen metsästyksessä, mutta vähän myös hirvikoirana, pienpetojen metsästyksessä sekä veteen ammutun riistan noutajana.

Tästä syystä omimmat olosuhteet suomenpystykorvalle löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomesta. Jorma Ojala sanoo, että näyttelyihin koiria tulee eniten Pohjanmaalta.

Suomen Pystykorvajärjestön kuopiolainen hallituksen puheenjohtaja Uolevi Sirviö vahvistaa saman.

– Eniten näitä koiria on Kainuun ja Pohjanmaan alueilla.

Sirviö arvioi, että Suomessa on jäljellä 4 000 – 5 000 aktiivi-iässä olevaa suomenpystykorvaa. Rekisteröinnit ovat olleet laskussa jo pitkään.

– Olen ollut toiminnassa mukana kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Tuossa ajassa rekisteröinnissä ollaan tultu alaspäin noin neljäkymmentä prosenttia.

Syitä on useita. Metsäkanalintujen kannat ovat vaihdelleet voimakkaasti, huonoja lintuvuosia on ollut useita. Hirvenmetsästyksen suosio on kasvanut muiden metsästysmuotojen kustannuksella, eikä rodun käyttö hirvestyksessä ole lyönyt kunnolla läpi.

Sirviö uskoo kuitenkin, että suomenpystykorvalla on edessään valoisa tulevaisuus.

– On varmasti. Peruskannattajajoukko on sen verran vankka.

”Se oikea koira”

Saloisilla Rita ja Patu ovat lähinnä kotikoiria, mutta metsästysvietti niillä on vahvana tallella. Harju ja Ojala kertovat, että koirat haukkuvat niin oravat, jänikset, myyrät kuin ohikulkijat. On Patu joskus päässyt mukaan lintujahtiinkin.

Ojalalla on ollut pystykorvia vuodesta 1963 lähtien, ja harrastus on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Nyt noin seitsemänkymppinen pariskunta on luopumassa kennelistä.

– Patu on viimeinen tämän kennelin koira.

Harjua ja Ojalaa viehättää suomenpystykorvissa sama asia, jonka he ovat kuulleet monen muunkin ihmisen suusta: ”se on se oikea koira”. (HäSa)

Päivän lehti

3.4.2020