Kanta-Häme

Kansanedustajat kummissaan

Hämeen vaalipiirin kansanedustajat suhtautuvat kansalaisaloitteisiin vakavasti. Kaikki korostavat kansalaismielipiteen ilmaisun tärkeyttä.

Sen sijaan näkemykset eroavat siinä, kuinka aloitteita tulisi eduskunnassa jatkossa käsitellä. Puhemiesneuvosto luo ohjeet aloitteiden käsittelylle kuultuaan eduskuntaryhmiä.

Hämeen Sanomat kysyi Hämeen vaalipiirin kansanedustajilta heidän suhtautumistaan kansalaisaloitteisiin eduskunnan päätöksenteossa. Kyselyyn vastasi kymmenen vaalipiirin 14 kansanedustajasta.

Portti valiokuntaan

Eniten kannatusta näyttäisi saavan aloitteiden avoin ja laaja käsittelytapa.

Tarja Filatov (sd.), Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja Ismo Soukola (ps.) rinnastaisivat kansalaisaloitteen yli sadan kansanedustajan allekirjoittamiin lakialoitteisiin. Tällöin valiokunnan olisi otettava ne käsiteltäväkseen.

– Jos eduskunnassa on tuki aloitteen poliittiselle sisällölle, olisi järkevää lähettää se ministeriöön valmisteltavaksi. Jos kannatusta ei ole, pitäisi valiokunnan perustella kielteinen kantansa kirjallisesti, Filatov sanoo.

Timo Heinonen (kok.) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) toisivat aloitteet lopuksi aina myös täysistuntoon äänestettäväksi.

– Silloin eduskunta ottaa asiaan virallisesi kantaa. Kansalaisaloite on hieno lisä, minä arvostan sitä ja haluan niille kunnollisen ja perusteellisen käsittelyn, Heinonen sanoo.

– En pidä kansalaisaloitetta uhkana demokratialle, päinvastoin! Kansanäänestyksen veroisena sitä ei kuitenkaan voida pitää, Pekonen muistuttaa.

Johannes Koskinen (sd.) toteaa, että valiokunnilla on valta arvioida, miten laajaan käsittelyyn aloite lähetekeskustelun jälkeen tulee.

– Lopputulemana voidaan viedä työstetty ja asianmukaisesti valmisteltu lainmuutos täysistunnon käsittelyyn, esittää lainvalmistelutoimia hallitukselle tai katsoa, ettei aloitteelle löydy riittävää poliittista tukea. Joka tapauksessa eduskunnan on syytä reagoida eikä jättää kansalaisaloitetta epämääräiseen odotustilaan, Koskinen sanoo.

”Ei saa olla ohituskaista”

Puhemiesneuvostossa istuva Kalle Jokinen (kok.) ja sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) rinnastaisivat kansalaisaloitteen tavalliseen kansanedustajan tekemään lakialoitteeseen. Eduskunnassa on ollut tapana, etteivät valiokunnat ota käsittelyynsä yksittäisten kansanedustajien aloitteita.

Jokisen mukaan kansalaisaloite ei saa olla ohituskaista asioille, joita eduskunnan enemmistö ei kannata.

– 50 000 allekirjoitusta jonkin yksittäisen asian puolesta voi kuulostaa paljolta, mutta kaikille avoimena mahdollisuutena osallistua se tarkoittaa kuitenkin, että yli 5 miljoonaa ei ole pitänyt tärkeänä osallistua aloitteeseen tai on täysin eri mieltä asiasta.

Räsänen on samaa mieltä.

– Pidän eduskunnan lähetekeskustelua arvokkaana tunnustuksena kansalaisaloitteelle. Valiokuntakäsittelyn osalta ei kansalaisaloitetta tule kuitenkaan asettaa erityisasemaan kansanedustajien tekemien lakialoitteiden suhteen, Räsänen sanoo.

Anttila nostaisi rajaa

Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) nostaisi lähetekeskusteluun otettavan kansalaisaloitteen allekirjoittajien alarajaa nykyisestä 50000:sta.

– Nimien kerääminen on helppoa, mutta selvittääkö kukaan sitä, kuinka moni ihminen pistää nimensä perehtymättä tarkemmin asiaan ja esityksen seurauksiin ja vaikutuksiin, Anttila kysyy.

Hänen mukaansa kansalaisaloite vaatii valiokunnalta perusteellisen käsittelyn asiantuntijakuulemisineen, mutta sen jälkeen valiokunnalla on täysi valta joko hyväksyä tai hylätä aloite. Se myös päättää siitä, tuleeko esitys täysistunnon käsittelyyn.

– Kansalaisaloitemahdollisuudesta ei saa tulla ääriliikkeiden kanavaa, jonka kautta suomalaista lainsäädäntöä yritetään muuttaa, kun asiasta ei ole saatu hallituksen esitystä tai lakialoitetta käsittelyyn, Anttila sanoo.

Vai sittenkin kansanäänestys?

Kenties radikaaleinta linjaa kansalaisaloitteiden suhteen vetää James Hirvisaari (ps.).

Kansalaismielipiteen merkitystä päätöksenteossa painottava Hirvisaari kokee, että kansalaisaloite olisi erinomainen suoran demokratian apuväline.

– Mielestäni 50000 allekirjoittajan kansalaisaloitteen tulisikin johtaa aina kansanäänestykseen, jonka voisi suorittaa aina seuraavien vaalien yhteydessä, Hirvisaari ehdottaa. (HäSa)

 

 

Neljä vastustaa sekä turkistarhausta että avioliittolakia

Tällä hetkellähän ainakin turkistarhauksen kieltämiseen ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyvät aloitteet ovat keränneet nimiä yli vaaditut 50 000.
 
Päivi Räsänen, James Hirvisaari, Kalle Jokinen ja Sirkka-Liisa Anttila eivät kannata kumpaakaan kansalaisaloitetta.
 
Maa- ja metsätalousministerinä edellisellä kaudella työskennellyt Anttila toteaa, että turkiseläinten hyvinvoinnin eteen on tehty paljon työtä ja tilanne on parantunut viime vuosina häkkiuudistuksen ja virikkeiden ansiosta.
 
Jokinen ja Räsänen korostavat turkisalan työllistävää ja vientituloja tuovaa vaikutusta. Heidän mielestään samaa sukupuolta olevien avioliittoon kuuluva adoptio-oikeus loukkaisi adoptoidun lapsen oikeutta äitiin ja isään.
 
Myös Anttila haluaa säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä.
 
– Älköön siihen koskettako vaan tehtäköön muille parisuhteille oma erillinen tasa-arvoiset oikeudet turvaava lainsäädäntönsä. Nyt pyydän suvaitsevaisuutta heiltä, jotka ovat romuttamassa tässä vanhaa ja hyvää avioliiton perinnettä, Anttila sanoo.
 
Soukola ei ole lyönyt kantaansa avioliittolakiin vielä lukkoon, vaikkei aloitteen saama julkisuus olekaan tehnyt häneen positiivista vaikutusta. Sen sijaan turkistarhaukseen hän muodosti kantansa sen jälkeen, kun sai noin 300 samansisältöistä sähköpostiviestiä tarhauksen kieltämisen puolesta.
 
– Myös se, etteivät vihreät ole puolueena irtisanoutunut EVR:n ja muiden kaltaisten ryhmittymien tekemistä vahingonteoista turkistarhoilla, on saanut minut asettumaan vankasti turkistarhauksen puolustamisen kannalle, Soukola sanoo.
 
Kolme kannattaa
 
Tarja Filatov kannattaa puolestaan molempia aloitteita. Hänen mukaansa turkistarhauksen kieltämisen pitkä siirtymäaika ei aiheuttaisi vaaraa työllisyydelle.
 
– Eläinten tarhaus ihmisen turhamaisuuden vuoksi ei ole mielestäni hyväksyttävää. Tasa-arvoisessa avioliittoaloitteessa on taas kyse ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.
 
Sanni Grahn-Laasonen ei kieltäisi turkiselinkeinoa, vaikkei itse turkiksia käytäkään. Sen sijaan hän kehittäisi edelleen eläinten elinolosuhteita.
 
– Tasa-arvoiselle avioliittolaille sanon ”kyllä”, koska lain tulee kohdella kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Ei ole minulta pois, jos samaa sukupuolta oleva pari pääsee myös naimisiin, itsekin sekä laki- että kansalaisaloitteen allekirjoittanut forssalainen sanoo.
 
Aino-Kaisa Pekonen on samoilla linjoilla. Lakivaliokunnan jäsenenä hän tulee äänestämään tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, mutta turkistarhaus onkin kinkkisempi juttu, sillä sen tulevaisuudesta on linjattu hallitusohjelmassa.
 
– Henkilökohtaisesti olisin valmis kieltämään turkistarhauksen Suomessa siirtymäkauden jälkeen vuoteen 2025 mennessä, mutta toisaalta olen myös sitoutunut hallitusohjelmaan tällä vaalikaudella. Hallitus tukee turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona, Pekonen sanoo.
 
Kaksi miettii vielä
 
Johannes Koskinen ei ole vielä muodostanut aloitteisiin tarkempaa kantaa ennen aloitteiden tuloa koko eduskunnan ratkaistaviksi.
 
– Turkistarhauksessa on eläinten olosuhteita ja hoitoa joka tapauksessa kohennettava. Jos kieltoihin mennään, siirtymäaikojen tulee olla pitkiä. Rekisteröityjen parisuhteiden osalta kannatan yhtäläisiä oikeuksia, mutta avoinna on miten avioliittolakia mahdollisesti muutettaisiin, Koskinen toteaa.
 
Timo Heinonen ei vastannut aloitteiden sisältöä koskevaan kysymykseen. (HäSa)
 

Päivän lehti

17.1.2020