Kanta-Häme

Kansanmusiikkia ei voi kahlita

Muinaisten puhaltimien taitaja Riitta-Liisa Joutsenlahti löysi kotinsa Rahkoilasta.

Taiteen töissä -sarjassa tutustutaan kulttuuriväen arkipäivään.

 

 

Mitä se nykykansanmusiikki oikein on?

Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen toiminnanjohtajan luulisi tietävän. Riitta-Liisa Joutsenlahti ei kuitenkaan osaa eikä edes halua vastata.

– Meidän tehtävämme ei ole rajata eikä määritellä, mikä on ”oikeaa” kansanmusiikkia, hän sanoo.

Historiallisesta kansanmusiikista versoo nykyään niin monenlaisia musiikillisia ilmiöitä, että Joutsenlahti arvelee vasta jälkeenpäin olevan mahdollista sanoa, mitä kansanmusiikki oli vuonna 2013.

– Ajatellaanpa vaikka sellaista verratonta artistia kuin Pitkäsen Mattia, joka yhdistää räpin folkkiin. Tai Alamaailman Vasarat -yhtyettä, joka toimii aivan siinä (maailmanmusiikin) rajapinnalla, Joutsenlahti luettelee.

Riitta-Liisa Joutsenlahden mielestä kansanmusiikkia ei voi pysäyttää yhteen muottiin eikä sitä varsinkaan tarvitse esittää kansallispuku päällä.

Siksi Kansanmusiikin edistämiskeskuksen verkkoportaalissakin (ww.kansanmusiikki.fi) esitellään tasapuolisesti kaikki tapahtumat valtakunnallisista festivaaleista kotikonsertteihin ja levynjulkaisukeikkoihin.

Omasta päästä ja …lehdellä soitellen

Riitta-Liisa Joutsenlahti löysi oman musiikillisen maailmansa kansanomaisista puhaltimista ja improvisaatiosta. Klarinettia ja huilua soittanut nuori nainen hakeutui opiskelemaan Sibelius-Akatemian kansamusiikkiosastolle 1980-luvun lopussa.

– Siellä iskostui mieleen (professori) Heikki Laitisen filosofia, että improvisaatio on kansanmusiikin perusta ja että jokaisella voi olla oma musiikillinen kielensä, hän sanoo.

”Omasta päästä soittamista” ja meditatiivista improvisointia Joutsenlahti harrastaa tarvittaessa vaikkapa lehdellä soittaen.

Muutenkin hän todistaa, että soittimia voi rakentaa melkein mistä vain: Vanajaveden järviruo’oista on syntynyt ruokopillejä, tienpientareen koiranputkista ja jopa aurauskepeistä kansanomaisia putkihuiluja.

Suomen parhaiden soitinrakentajien tekemien lirujen, mänkereiden ja tuohihuilujen lisäksi Joutsenlahden kamarista löytyy muun muassa itse tehty pukinsarvitrumpetti.

– Arkaaisissa puhaltimissa on se ongelma, että niitä ei saa kaupasta, hän sanoo.

Arkaainen sointi …viehättää

Tuohihuilun tuhina miellyttää Riitta-Liisa Joutsenlahtea. Vaikka muovinokkahuilulla voisi saada täsmällisemmän vireen esimerkiksi yhtyesoittoa ajatellen, vanhanaikaiset soittimet vievät sävykkyydellään voiton.

Kotimusisoinnin lisäksi Joutsenlahti on esiintynyt soolokeikoilla sekä duona mm. kanteleensoittaja Arja Kastisen kanssa. Duolta on ilmestynyt cd-levy Kajo.

Mummolasta …tuli koti

Muutaman viime vuoden ajan Riitta-Liisa Joutsenlahti on voinut kerätä soitinrakennustarpeita omasta pihastaan. Hän osti 2008 Hattulan Rahkoilasta isovanhempiensa talon. Viimeksi siinä oli asunut Joutsenlahden eno.

Aluksi Riitta-Liisa Joutsenlahti kävi Hattulassa viikonloppuisin ja loma-aikoina, mutta vuosi sitten hän rohkaistui muuttamaan sinne kokonaan.

– Vaikka työmatka Helsinkiin on pitkä, sen ajaa mielellään, hän sanoo.

Ajomatkan aikana työt Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen toiminnanjohtajana ja Sibelius-Akatemian soitinamanuenssina jäävät Helsinkiin ja Hattulassa avautuu toinen maailma.

Siihen kuuluu muun muassa kaksi australianpaimenkoiraa ja kaksi kissaa sekä tietenkin sympaattinen vanha talo, jonka jokaisen nurkan ja kolhun Joutsenlahti tuntee läpikotaisin.

– Täällä tunnen olevani kotonani, hän sanoo. (HäSa)

SUOMEKSI: Liru=lepästä tai haavasta valmistettu kansanomainen klarinettisoitin. Mänkeri=klarinetin kansanomainen jäljitelmä, joita on tehty mm. männystä, eläinten sääriluista ja koiranputkesta

 

Päivän lehti

4.6.2020