Kanta-Häme

Kansleri kasvoi vastuuseen

Aivan kuin Suomen ensimmäinen oikeuskansleri Axel Charpentier (1865-1949) harppoisi Hahkialan kartanon puistokäytävää pitkin valkoisessa pellavapuvussaan.
 
Jos näin olisi, heiluttelisi tyylikäs herra kävelykeppiään, suoristaisi rusettiaan ja pysähtyisi ehkä etsimään jotakin taskustaan.
 
Kansleriksi isoisäänsä lempeästi kutsuvat serkukset Brita Eriksson ja Marja Charpentier nyökkäävät mielikuvalle.
 
– Taskussa hänellä oli aina kuivaa leipää hevosille. Jos leipä unohtui, piti hevosilta mennä piiloon. Hevoset kun tiesivät odottaa herkkua, serkukset naurahtavat.
 
Kun säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymästä tulee 150 vuotta, juhlii sitä koko Suomi. Myös samana vuonna syntyneen presidentti K.J.Ståhlbergin muistaa moni, mutta ikätoveri Axel Charpentierin juhlavuosi jää suurimmalta osalta kokonaan huomaamatta.
 
Charpentier ei olisi ansainnut unohdusta, sillä hän loi poikkeuksellisen komean uran poikkeuksellisen vaikeana aikana.

Raskas työ vaati omaa rauhaa

Juristina Axel Charpentierin oli ollut pakko oppia pysymään asiallisena ja taustalla.
 
Oikeuskanslerina valtakunnan kerma kunnioitti häntä, mutta ei hän parrasvaloissa paistatellut. Kuvissa esiintyy tiukkailmeinen ja totinen mies, joka katsoo kakkuloiden yli tiukasti silmiin.
 
Aatelissuvun vesa oli kasvatettu kantamaan vastuuta. Suvun hallinnassa yli 300 vuotta olleessa Hahkialan kartanossa Charpentier mieluummin vetäytyi omaan rauhaansa kuin heittäytyi seurueen keskipisteeksi.
 
– Isoisää kunnioitettiin. Hänen aikanaan me lapset emme saaneet olla häiriöksi. Sen tiedän, että ainakin hän luki paljon ja otti mielellään nokoset. Sanaristikot olivat hänen intohimonsa, Brita Eriksson miettii.
 
Ajat olivat kovat. Kun tsaarin Venäjä hyökkäsi Suomen perustuslakia vastaan, oli tulilinjalla Charpentier ylimpänä laillisuusvalvojana eli prokuraattorina. Hänet erotettiin virastaan vuonna 1910 hallituksenvastaisesta toiminnasta syytettynä. Saman kohtalon olivat kokeneet aiemmatkin prokuraattorit.
 
Itsenäistymisen jälkeen Charpentier toimi oikeuskanslerina vuosina 1918 -1928. Hänen aikanaan tapahtui Suomen historian ainoa poliittinen murha, kun sisäministeri Heikki Ritavuori ammuttiin vuonna 1922. Charpentier johti murhan tutkimuksia ylimpänä syyttäjänä.
 
Ajan myrskyistä huolimatta Charpentier rakennutti uuden kartanon, hoiti suurta maatilaa ja poikkeuksellisen hienoa puutarhaa. Hahkiala oli varmasti hänen henkireikänsä.

Samalla suvulla 300 vuotta

Hauhon suurmies oli naimisissa Aino Sibeliuksen serkun, Helmi Julia Järnefeltin (1871-1913) kanssa ja he saivat viisi lasta. Kun Helmi kuoli keuhkotuberkuloosiin, oli nuorin lapsista vasta viisivuotias.
 
– Axel Charpentier ei mennyt koskaan enää naimisiin. Helmi oli hänen suuri rakkautensa, eikä häntä voinut kukaan korvata, Brita Eriksson uskoo.
 
Ranskalainen Charpentier tuli Suomeen 1600-luvun puolivälissä, kun kapteeni Toussaint Charpentier sai läänityksenä viisi tilaa Tuuloksesta ja Hahkialasta. Kapteeni sai lopulta järjestettyä suvulle kruununtilan ja koko kylän. Kylään rakennettiin komea kartano joka siirtyi suoraan vanhimmalle pojalle.
 
Nykyinen Hahkialan kartano on Charpentierien kolmas kartano. Kaksi edellistä paloi ja tontin rakennukset siirrettiin muualle hienon barokkipuutarhan tieltä.
 
Hahkiala oli suvun omistuksessa yli 300 vuotta. Brita Eriksson ja Marja Charpentier sanovat, että kartanosta luopuminen oli vaikeaa. Suvussa ei ollut kuitenkaan ketään pitämään huolta tilasta.
 
– Isäni oli siihen kyllä vanhimpana poikana kasvatettu. Tilan ja nimen takia hän luopui omista suunnitelmistaan, Marja Charpentier muistelee.
 
Sääntöperintölaki oli kumottu ja tila jaettiin perillisten kesken vuonna 1950. Itä-Hahkialaa viljeltiin, mutta Länsi-Hahkiala myytiin lopulta Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963.

Rakas, raskas paikka

Brita Eriksson muistelee rasavilliä lapsuuttaan Hahkialassa suurella lämmöllä. Kesät kuluivat piilosta leikkiessä, ratsastaessa tai pelejä pelatessa. Leikkikaverit eivät kesken loppuneet.
 
– Me vietimme paljon aikaa Hahkialassa ja asuimmekin siellä. Äitini toimi juhlissa emäntänä, vaikka valittikin, ettei hänellä ole moisesta kokemusta. Talossahan ei ollut emäntää Helmin kuoleman jälkeen, Brita Eriksson muistelee.
 
Axel Charpentierin vanhin poika rakensi oman talon Liinalammen rannalle. Talossa asuu yhä sukua. Järven rannalla on myös sukulaisten kesämökkejä.
 
– Olin paljon muita serkkujani nuorempi, enkä ollut paljoakaan tekemisissä heidän kanssaan. Olemme löytäneet toisemme uudestaan vasta vanhoilla päivillämme, Marja Charpentier sanoo.
 
Charpentierien aikoinaan lahjoittamalle maalle perustettiin Hauhon hautausmaa, jossa on vielä suuri sukuhauta. Sukuhaudassa on pitkä rivistö tuttuja Charpentierien nimiä.
 
– Sukuhaudan kohtalo askarruttaa meitä, sillä sen hoitosopimus päättyy jo kahden vuoden kuluttua, Marja Charpentier ja Brita Eriksson huomauttavat. (HäSa)
 

Hahkialassa kaikella on tarinansa

 
Vaikka Charpentierien ajasta onkin jo vuosikymmeniä, on komea menneisyys Hahkialan kartanossa koko ajan läsnä. Kartano ja sen barokkipuutarha onnistuvat kietomaan katsojansa pikkusormen ympärille jopa harmaana kevättalven päivänä. Tänään puutarha ja ihanat suihkulähteet pitää vain kuvitella mielessään, mutta toukokuussa piha taas kukoistaa.
 
Historia havisee myös kartanon sisällä. Agrologi Karl Fazer osti Hahkialan Keskolta syksyllä 2001. Siitä lähtien hän on entistänyt kartanoa ja sen puutarhaa. Nostalgiaa ei saa ostetuksi tavaratalon hyllyltä.
 
– Tietenkin kartanoon olisi voitu ostaa kaupasta huonekalut, mutta lopputulos olisi ollut silloin kylmä. Nyt antiikkia on hankittu pikkuhiljaa ja taloa remontoitu vaivihkaa. Mielestäni kartanossa on juuri sen takia lämmin tunnelma. Työt jatkuvat edelleen, kartanon toimitusjohtaja Anne Pekkanen kertoo.
 
Hahkialan kartanossa uskotaan nostalgiaan. Kaikilla esineillä, asioilla ja presidenttien nimiä kantavilla huoneilla on tarina kerrottavanaan.

Charpentierien aika on läsnä

Tilauksesta ryhmille auki olevassa kartanossa on yllättävän paljon Charpentierin ajan esineistöä. Heti aulassa tulijaa tervehtivät Axel Charpentierin ja hänen sukulaistensa muotokuvat, jotka ovat suvulta lainassa. Suvun ikiaikaisessa vieraskirjassa vilahtelee koukeroisia nimikirjoituksia, joista kuuluisin kuuluu säveltäjä Jean Sibeliukselle.
 
Esillä on vieraskirjan kopio, ettei alkuperäinen vieraskirja kuluisi.
 
– Presidentit P.E.Svinhufvud, Kyösti Kallio, K.J.Ståhlberg, Risto Ryti ja Lauri Kristian Relander vierailivat ainakin Hahkialassa, Pekkanen luettelee.
 
Kartanossa on vielä jäljellä osa Charpentierin kirjastosta ja komea jugendkalusto sekä valaisimet. Erityisen upeita ovat talon 19 alkuperäistä kaakeliuunia.

Omavarainen talous

Hahkialan kartanossa on oltu aina hyvin omavaraisia. Axel Charpentierin isän, senaattori Gustaf Robert Alfred Charpentierin aikana tilalla oli meijeri, viljamakasiini, tiiliruukki ja saha. Työntekijöille rakennettiin asuntoja, torppareiden lapsille koulu ja vanhuksille vanhainkoti.
 
Mikään ei ole olennaisesti muuttunut, sillä Hahkialassa uskotaan yhä omavaraisuuteen.
Fazerin aikana kartanoa ja sen vieressä olevaa Uiskolaa lämmitetään omissa hakelämpölaitoksissa tuotetulla lämmöllä ja jätevesi puhdistetaan omissa puhdistamoissa.
 
Ruokakin tuotetaan itse. Suurin osa yrteistä kasvatetaan omassa puutarhassa ja muut raaka-aineet ostetaan niin läheltä kuin mahdollista. Ruokapöytään kannetaan vain villiriistaa, joista esimerkiksi sorsat ammutaan itse kartanon mailta.

 

Päivän lehti

6.4.2020