Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat ainoat maakunnat, joista on ollut ministeri jokaisessa hallituksessa viimeisen 30 vuoden aikana. Uudeltamaalta (Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirit) on ollut peräti 63 ministeriä ja Varsinais-Suomesta 25.
Asukaslukuun suhteutettuna salkkujaossa ovat pärjänneet erityisesti Kanta-Häme ja Etelä-Savo.
Molemmat maakunnat ovat asukasmäärältään verrattain pieniä maakuntia, mutta ministereiksi niistä on kuitenkin noustu usein: Kanta-Hämeestä 12 kertaa ja Etelä-Savosta kahdeksan.
Tämä selviää ministeritietopaketista, jossa on analysoitu tilastollisesti ministereiden taustoja, ministerisalkkujen jakautumista ja hallituskoalitioita. Tarkastelujaksona on vuodet 1987–2019. Tietopaketin ovat tehneet tutkijat VTT Ville Pitkänen ja VTT Jussi Westinen.
Kymenlaaksosta ja Satakunnasta on ollut ministeri lähes jokaisessa hallituksessa vuosina 1987–2019.
– Asukasluvultaan toiseksi suurin maakunta Pirkanmaa on menestynyt salkkujaossa huonosti. Pirkanmaalla on ollut tarkastelujaksolla (1987–2019) vain kahdeksan ministeriä eli yhtä monta kuin lähes kolme kertaa pienemmästä Etelä-Savosta, Westinen avaa.
Lähes kaikkia hallituspohjia on kokeiltu
Suomessa on kokeiltu poikkeuksellisen monia eri hallituspohjia.
Vasemmisto–oikeisto- ja arvoliberaali–arvokonservatiivi-rajat on ylitetty hallitusta muodostettaessa. Myös EU-kriittiset ja EU-myönteiset puolueet ovat mahtuneet samaan hallitukseen.
Itsenäisyyden ajan yleisin hallituspohja on ollut keskustavasemmistolainen: punamultahallitukset ovat olleet vallassa yhteensä 21 vuotta ja kansanrintamahallitukset 15 vuotta.
Keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat istuneet yhteensä 29 vuotta ja sinipunapohjaiset 16 vuotta.
Keskustassa ja SDP:ssä palkitaan konkareita, kokoomuksessa nostetaan tulokkaita
Kokoomuksessa senioriteetti ei ole painanut ministerinimityksissä keskustan ja SDP:n tapaan. Keskustan ministereistä 43 prosenttia ja SDP:n ministereistä 36 prosenttia on ollut nimityshetkellä yli 50-vuotiaita.
Kokoomuksessa vastaava osuus on vain 18 prosenttia.
Kokoomus on nostanut ministeriksi useita ensimmäisen kauden kansanedustajia, ja pitkän kansanedustajauran palkitseminen ministerinsalkulla on ollut melko harvinaista. Sen sijaan SDP:ssä ja keskustassa ministereiksi on noussut usein konkareita.
Salkkujako on voimakkaasti sukupuolittunut
Vuosina 1987–2019 sosiaali- ja terveysministeriön salkut ovat olleet yli 80 prosenttia ajasta naisten hallussa.
Pääministerin, valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkut ovat olleet yli 80 prosenttia ajasta miesten hallussa, samoin elinkeinoministerin ja maatalousministerin.
– Tulos osoittaa, että politiikan huipulla tehtävät jakautuvat leimallisesti miesten ja naisten töihin. Painavina pidetyt salkut on annettu miehille, Ville Pitkänen toteaa.
Nykyisistä ministeripesteistä työministeriys on ollut kaikkein sukupuolineutraalein. Tarkastelujaksolla salkku on ollut miesten ja naisten hallussa tismalleen yhtä monta vuotta.
Valtiotieteilijät ja juristit vahvoilla salkkuja jaettaessa
Vuosina 1987–2019 yli 80 prosentilla ministereistä on ollut akateeminen loppututkinto. Kahdeksan prosenttia ministereistä on ylioppilaita, neljällä prosentilla on ammatillinen koulutus ja kaksi prosenttia on ammattikorkeakoulun käyneitä.
Koulutusaloista yleisimpiä ovat valtio- ja yhteiskuntatieteet (35 %) ja oikeustieteet (14 %). Juristit ja ekonomit korostuvat erityisesti kokoomuksessa (yhteensä 34 %). SDP:n ministereistä 25 prosentilla ja vasemmistoliiton ministereistä 43 prosentilla ei ole yliopistotutkintoa. Tarkastelujakson noin kahdestasadasta ministeristä vain kymmenellä on humanistinen koulutus.
– Koulutustaustat kertovat politiikan ammattimaistumisesta. Näkökulmien moninaisuuden kannalta olisi hyvä, että erilaiset koulutustaustat olisivat mahdollisimman hyvin edustettuina. Nyt valtio- ja oikeustieteilijät painottuvat selvästi, Jussi Westinen arvioi.
