Kanta-Häme

Kanta-Hämeessä on lähdettävä Riihimäelle, jos halajaa nähdä haikaraparven – Haikarat leviävät lämpenevän ilmaston mukana

Kanta-Hämeen haikarakanta on vielä pieni verrattuna koko Suomen kantaan.
Kanta-Hämeen harmaahaikarat liikkuvat usein yksin tai pienissä ryhmissä. Kuva: Erkki Laine
Kanta-Hämeen harmaahaikarat liikkuvat usein yksin tai pienissä ryhmissä. Kuva: Erkki Laine

Ilmaston lämpeneminen on keskeisin syy haikarakantojen kasvuun Suomessa.

Näin arvioi Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutin intendentti Aleksi Lehikoinen.

– Kylmät talvet ovat harmaahaikaroille ja kaulushaikaroille pullonkaula, josta riippuu niiden leviäminen, Lehikoinen kertoo.

Harmaahaikarat ovat jo jokavuotinen näky Kanta-Hämeen vesistöissä liikkujille.

Haikarat eivät aiheuta suurta haittaa ympäröivälle ekosysteemille vaan sopeutuvat siihen.

– Jossakin vaiheessa joillakin kalaviljelylaitoksilla harmaahaikarat saattoivat ryöstää kaloja ruoaksi, mutta muuten niistä ei ole haittaa, Lehikoinen kertoo.

Birdlife Kanta-Hämeen puheenjohtaja Juhani Kairamo on samaa mieltä Lehikoisen kanssa.

– Suomessa harmaahaikarapopulaatiot ovat vielä pieniä. Kannan kasvutahti on niin hidasta, ettei sitä voi verrata esimerkiksi valkoposkihanhen runsastumiseen.

Kanta-Hämeen alueella kaulushaikaroita ja harmaahaikaroita pesii molempia noin 30 paria. Kairamon mukaan tarkkaa laskentaa ei ole tehty vuosiin.

Koko Suomessa harmaahaikaroita arvioidaan olevan 700–1 000 paria.

Yksittäisiä harmaahaikaroita on helppo tavata vesistöjen lähellä, vaikka ryhmässä ne liikkuvat enimmäkseen Etelä-Suomen saaristossa.

– Kanta-Hämeessä useamman parin pesimiskolonioita ei juuri ole. Hyvä paikka nähdä useampi harmaahaikara Kanta-Hämeen alueella on Sammalistonsuo Riihimäellä, Kairamo kertoo.

Harmaa- ja kaulushaikara ovat Suomessa uudisasukkaita ja verrattain tuoreita lajeja. Kaulushaikara on tullut Suomeen noin 1800-luvun loppupuolella.

Harmaahaikaran ensimmäisistä pesinnöistä on havaintoja 1920-luvulla, mutta 1990-luvulle asti laji oli vähälukuinen ja harvinainen.

Kolmas Suomessa tavattu haikaralaji eli jalohaikara ei ole vielä pysyvästi levittäytynyt Suomeen. Ilmaston lämmetessä se on kuitenkin mahdollista.

– Laji on juuri siinä rajoilla, että se yrittää levittäytyä Suomeen. Kanta-Hämeessä ei vielä ole ollut jalohaikaran pesimishavaintoa, koko Suomessakin vain yksi, Kairamo toteaa.

Kaikki Suomessa tavatut haikarat eivät välttämättä ole kotimaan kasvatteja.

– Harmaahaikarat ja jalohaikarat vaeltavat eteläisemmistä maista pohjoiseen heinäkuun alusta lähtien. Haikarat etsivät mahdollisia pesäpaikkoja seuraavaa vuotta ajatellen, Lehikoinen kertoo.

Samana ajanjaksona eteläisen Suomen haikarat voivat matkata aina Lappiin asti. Suomessa harva laji suorittaa samanlaisia ”välimuuttoja”.

Syksyllä haikarat muuttavat etelän lämpöön. Vain satunnaisia yksilöitä talvehtii Suomessa.

– Usein muuttomatka tapahtuu yön aikana, illalla tai aamun ensimmäisinä tunteina, Lehikoinen kertoo. HäSa

Suomen haikarat

Suomessa tavataan säännöllisesti kolmea eri haikaralajia, joista kaksi pesii Suomessa pysyvästi.

Pääasiassa Suomen haikarat syövät kaloja ja muita vesistöjen pieneläimiä.

Kaulushaikara on yleisin Suomessa tavattu haikara. Sitä on arvioitu olevan noin 1 000–1 500 paria.

Kaulushaikara viihtyy etenkin Järvi-Suomessa.

Harmaahaikara on toinen Suomessa pesivistä haikaroista.

Harmaahaikarat pesivät usein kuusissa tai männyissä, toisin kuin kaulushaikarat, jotka pesivät usein matalassa vedessä kasvillisuuden keskellä.

Kolmas Suomessa tavattava haikara on jalohaikara.

Ensimmäinen onnistunut jalohaikaran pesintä havaittiin Porvoossa vuonna

2018.

Suomessa tavataan satoja jalohaikaroita vuosittain.

Jalohaikara ja harmaahaikara viihtyvät etenkin rannikoilla.

Päivän lehti

21.9.2020

Fingerpori

comic