Kanta-Häme

Karanojalla ei koskaan enää haise

Vanha Karanojan kaatopaikka on tänään kauniisti vihertävä vuori, jonka lakea täplittävät kiiltävät siilot. Yli 40 vuotta sitten lokkiparvet lensivät haisevan jätevuoren yläpuolella ja rottia kipitti ainakin parin pataljoonan verran.

Mikään ei ollut niin yksinkertaista kuin kaatopaikan perustaminen vuonna 1973.

Karanojalle ei tehty pohjatöitä, vaan alettiin vain kasata jätteitä. Kun ensimmäisen kaatopaikan 12 hehtaaria olivat täynnä, otettiin lisää tilaa kuusi hehtaaria.

– Ykköspenkalla on tehty töitä jo ainakin viisi vuotta ja se on käytännössä suljettu. Muissa penkoissa on jäljellä vielä runsaasti tilaa. Niiden täyttymistä on vaikea arvioida, Kiertokapulan toimitusjohtaja Kari Mäkinen sanoo.

Vanhat kaatopaikat katoavat hitaasti mutta varmasti Suomesta. Niistä on tullut jätteidenkäsittelyalueita, joissa seurataan ympäristön tilaa hyvinkin tarkasti.

– Olemme sitoutuneet vastaamaan suljetun penkan tarkkailusta, tutkimuksista ja esimerkiksi kaasun pumppauksesta 30 vuotta penkan sulkemisen jälkeen. Me tarkkailemme suotovesiä, penkan painumia ja ilmaan pääseviä päästöjä. Myös kaatopaikkakaasun laatua mitataan, Mäkinen selvittää.

Vanhasta kaatopaikasta otetaan hyötykäyttöön kaatopaikkakaasut, joita syntyy, kun orgaaninen aines hajoaa mätänemällä hapettomissa oloissa.

– Kaikki talteen saatu kaasu johdetaan ST1 Biofuels Oy:n bioetanolilaitokselle hyötykäyttöön. Tällä hetkellä pelkästään Karanojalla on 25 kaasunkeräyskaivoa, Mäkinen sanoo.

Vanha kaatopaikka on rakennettu kuin kerrostalo. 30 senttiä paksu kaasunkeräyskerros ja kaasunkeräysputket ovat toiseksi alimpina. Niiden päällä on kuivatuskerros ja kaasunkeräysjärjestelmä sekä salaojitus.

Kun Kari Mäkinen aloitti työnsä Kiertokapulassa, oli suurin huoli siitä, että biokaasua poltettaisiin harakoille ennen sen hyötykäyttöä.

– Aika on tehnyt ihmiset valveutuneiksi. He kierrättävät ja tietävät paljon ympäristökysymyksistä, Mäkinen huomauttaa.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Kiertokapula ja Ekokem sopivat, että yhdyskuntajätteet hyödynnetään energiaksi. Vuonna 2010 päätettiin St1 Biofuelsin kanssa hyödyntää biojäte etanoliksi ja biokaasuksi.

Kari Mäkisen mielestä jäte on arvokasta vasta sitten, kun joku keksii siitä myytävän tuotteen.

– Näin ei voi enää jatkua. Materiaaleja ei voi enää tuhlata, vaan jätemateriaalien hyötykäyttöä pitää tehostaa, Mäkinen korostaa.

Karanojalla on paljon asfalttikenttiä, joille eri jätteet varastoidaan omiin kasoihinsa. Metallille, haravointijätteelle, puulle ja purkupuulle on omat varastokasansa.

– Tarvitsemme paljon tilaa. Vanhaa aluetta on käytössä 33 hehtaaria ja uutta vuokrattiin tulevaisuuden tarpeisiin viime vuonna 24 hehtaaria, Kari Mäkinen sanoo.

Vielä ei Karanojan suljetun kaatopaikan tulevasta käytöstä ole keskusteltu. Oulussa rakennettiin laskettelukeskus Ruskon kaatopaikan päälle ja Espoossa golfkenttä.

Mäkinen ei lämpene villeille veikkauksille.

– Taitavat täällä olla rinteet liian jyrkät golfkentällekin.