fbpx
Kanta-Häme

Kartantekijä ja 108 hirvikärpästä

Esko Savonen sujahtaa vauhdilla varusteisiinsa. Jalkaan kumisaappaat ja oikeaan ranteeseen kompassi.

Selkärepusta sojottaa GPS-laitteen ulkoinen antenni, vatsan päälle telineeseen hän painaa 1,1 kiloa painavan tabletin. Siitä näkee, ettei se ole pumpulissa säilötty kotikone.

– Pari kertaa maastotietokone on lentänyt komeassa kaaressa suoraan kiveen. Mutta ei mitään, tämä on iskun- ja vedenkestävä, kunhan en uimaan lähde, Savonen taputtaa työvälinettään.

Parolassa asuva Savonen on ollut eläkkeellä poliisin töistä vuodesta 2008, mutta rakkaus suunnistukseen pitää häntä jatkuvassa liikkeessä.

– Tämä on ensimmäinen syksy, kun on mennyt kokonainen viikko, etten ole tehnyt karttaa.

Savosen tarkoittamia syksyjä on kertynyt paljon. Hän aloitti suunnistuskarttojen tekemisen vuonna 1976.

– Teen hommaa nyt toiminimellä ja ilman stressiä. Mutta kyllä tämä jonkin moinen sairaus on, hän nauraa.

Hämeenlinnan suunnistajiin kuuluva Savonen on tehnyt karttoja enimmäkseen lähialueilta. Sen ihan ensimmäisen Parolannummelta.

– Tein sitä kuin Iisakin kirkkoa. Päivässä sain valmiiksi peukalonpään kokoisen alueen.

Savonen ei ole laskenut tekemiensä karttojen kokonaispinta-alaa, mutta suuruusluokka on satoja neliökilometrejä.

Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole harvinaisuus. Kiihkeimpinä vuosina hän on saanut valmiiksi yhdeksän karttaa, rauhallisimpina muutaman.

Savonen moitiskelee itseään perfektionistiksi, joka käyttää kartantekoon liikaa aikaa.

– Tämä homma vaatii järjestelmällisyyttä, sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja erakon luonnetta.

– Ainoita kavereitani ovat itikat, paarmat ja syksyisin hirvikärpäset. Kerran laskin päivän päätteeksi itsestäni ja vaatteistani löytyneet, kaksin käsin tappamani hirvikärpäset. Pääsin laskuissa 108:aan.

Savosella on tarina jos toinenkin lähes kaikista eläinlajeista, joita Suomen luonnossa voi vastaan tulla. Milloin hän on jäänyt keskustelemaan soidinmenojaan harjoittavan ukkometson kanssa, milloin melkein törmännyt hirveen.

– Kerran astuin kivenkoloon, jossa oli kyykäärme. Se jäi sätkimään jalan ympärille. Joskus on kyy vähän näykkäissytkin.

Peruskarttoja alettiin täydentää suunnistajien tarpeisiin 1960-luvulla ja 70-luvulla tehtiin jo niin sanottuja stereopohjaisia karttoja.

Viime vuosina Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisto ja muut avoimet tiedostot ovat avanneet uusia mahdollisuuksia kartantekoon. Ocad-kartanpiirto-ohjelman avulla syntyvät korkeuskäyrät. -varjostukset ja kasvillisuuden kuvaukset.

Savosella ei ole ikävä aikoja, jolloin maasto kartoitettiin kompassin ja askelparimittauksen avulla ja piirtämiseen käytettiin tusseja. Hyvä suunnistuskartta ei kuitenkaan synny pelkästään tietokoneilla ja ohjelmilla.

– Kun kartoitan, menen suunnistajan roolin. Vaikeinta on oikeanlainen yleistäminen.

– Tekniikka mahdollistaa maaston täydellisen kuvauksen, mutta vaarana on ylikartoittaminen. Silloin kartasta tulee tukkoinen ja sitä on paikoin mahdoton lukea.

Kartantekijä ei saa olla omaa luovuuttaan purkava taiteilija. Kartan täytyy avautua yhtä lailla Savosen seurakaverille kuin satunnaiselle tanskalaissuunnistajallekin, joka ei kotimaassaan kiipeä koskaan avokalliolle.

– Kartta on tavallaan kuin kuvakirja, jota voi lukea kuka vain.

Suunnistusseurat tilaavat suunnistuskarttoja usein kilpailuihin, minkä jälkeen niitä käytetään muun muassa iltarasteilla ja suunnistusharjoituksissa.

Savosella on parhaillaan työn alla kartat vuoden 2017 nuorten valtakunnalliseen leimausleiriin Kuortaneella ja ensi kesän SM-keskimatkan ryhmä 2:n kisoihin. Renkoon odotetaan yli tuhatta kilpailijaa.

Esko Savonen aloitti suunnistamisen veljensä innoittamana. Lajin piiristä löytyi vaimo ja innostus tarttui sittemmin myös lapsiin. Viimeksi Savonen osallistui kilpailuun lokakuussa.

– Että pysyy tuntuma. En ota kilpailemista vakavasti. Enemmän se on taistelua ikääntymistä vastaan, hän naureskelee.

Suomessa on tällä hetkellä parisenkymmentä ammattimaista suunnistuskartantekijää. Niin kauan kuin intoa riittää, löytyy Savoselle todennäköisesti myös kartoitettavia maastoja.

– Kartoitin Kuortaneella laajan tiheikköalueen. Seuraavan päivänä huomasin, että sitä oltiin muuttamassa raivaussahalla toisennäköiseksi. Kun kartan saa valmiiksi, se on usein jo vanha, sanoo Savonen. HÄSA

Menot