Kanta-Häme

Karun kiehtova Kantola

 

Ottopekka Wiik kulki kaksi kuukautta Kantolanniemessä ja inventoi kaupungin ensimmäisen varsinaisen teollisuusalueen aina historiallisia polttokenttäkalmistoja sekä pusikoiden hylättyjä nahkasohvia myöten. Hän löysi uskomattoman paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.
 
Sosiologiaa Joensuun yliopistossa lukevalla Ottopekka Wiikillä, 28, ei ollut juurikaan aavistusta, mihin ryhtyi, kun hänet pestattiin laatimaan Kantolan alueen inventointia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
 
– Onhan alueella tullut pyörittyä joskus nuoruudessa, mutta sen kummempia pohjatietoja minulla ei ollut. Aiemmin näkemäni inventoinnit ovat laskettavissa yhden käden sormilla ja ovat koskeneet lähinnä yksittäisiä rakennuksia, Wiik toteaa.
 
Hän päätyi hommaan, kun tarvitsi paikan pakolliselle työharjoittelulleen ja kuuli Ely:n tarpeesta saada perustietoa Hämeenlinnan ensimmäisestä teollisuusalueesta. Lopputuloksena on yli 200-sivuinen nivaska paperia, josta avautuu alueesta lähes kaikki mahdollinen, historiaa, maaperää, saastuneisuutta ja omistussuhteita myöden. Wiik luetteloi jopa pusikoituneilta tonteilta löytyneet hylätyt nahkasohvat.
 
– Heh. Ely-keskuksessa kaikki olivat todella kiireisiä. Ohjeistuksena oli kysymys, että tiedänkö, mitä pitää tehdä?
 
– Sanoin, että en oikeastaan, mutta aloin töihin. Hyvää palautetta työstä tuli, sitä kysyttiin käyttöön jo ennen sen lopullista valmistumista, mies myhäilee.
 
Harvalla hämeenlinnalaisella on tiedossa, mitä kaikkea kiehtovalta alueelta löytyy. Ottopekka Wiik ainakin yllättyi.
 
– Siellä on uskomattoman paljon käyttämätöntä pinta-alaa ja mahdollisuuksia, mutta yhtä lailla hienoja säilytettäviä asioita!
 
Wiikin työmetodi oli osallistuva. Pelkästään kirjojen ja dokumenttien perusteella paljon olisi jäänyt huomaamatta.
 
– Istuin ensin neljä tuntia kirjastossa tai työpöydän ääressä ja menin sitten neljäksi tunniksi käppäilemään ympäri aluetta kameran kanssa. Paremman käsityksen paikan päällä sai ja pääsi juttelemaan ihmistenkin kanssa.
 
Wiik kuvailee 163 hehtaarin laajuista Kantolanniemeä hajanaiseksi ja kerrokselliseksi alueeksi, josta on vaikea saada otetta.
 
– Uusi ja vanha sulautuvat keskenään. Samalla alueella on Kantolan tilan satoja vuosia vanhoja latoja ja hyväkuntoista, mutta vähällä käytöllä olevaa perusinfraa, kuten OTK:n vanhat viljasiilot. Pitäisi pohtia, mitä kannattaa säilyttää ja kuinka rakennukset saataisiin uudelleen käyttöön, Wiik pohtii.
 
Kulttuurihistoriallisesti Kantolan arvokkainta antia ovat rautakautiset polttokenttäkalmistot, jotka on merkitty muinaismuistoiksi. Rakennetusta ympäristöstä erottuu siirtolapuutarha-alue.
 
– Se on varmasti merkittävin säilytettävä kohde. Alueen museoiminen ja suojelu eivät ole kuitenkaan toistaiseksi edenneet.
 
Siirtolapuutarhan ohella Wiik painottaa alueen teollisuusluonteen säilyttämistä. Kantola on kaupungin ensimmäinen varsinainen tehdasalue, joka rakentui vauhdilla sotien jälkeen. Vielä 1980-luvulla kaupungin merkittävimpiin työllistäjiin vuosikymmeniä kuuluneet OTK:n mylly, viljasiilo ja Sotkan saha sijaitsivat siellä.
 
1990-luvun alun lama aiheutti kuitenkin nopean rakennemuutoksen, joka tappoi laajan teollisen toiminnan Kantolasta. Talouden elpymisen mukana alue on täyttynyt hiljalleen pienteollisuudella ja monimuotoisella toiminnalla.
 
– Siellä on todella paljon liikennettä ja elämää, ikään kuin piilossa ihmisten silmiltä. Jos ja kun aluetta lähdetään kehittämään, karu ja robusti ilme pitäisi jotenkin saada säilytettyä.
 
Vanhan Sotkan sahan ja puukyllästämön alueelle suunniteltua tapahtumapuistoa Wiik kannattaa. Nyt alueella makaa varastossa Lujabetonin elementtejä.
 
– Niitä pystyy säilyttämään missä tahansa. Toisaalta maaperä uittamon ympärillä on todella huonossa kunnossa. Isompaa asuttamista on vaikea kuvitella, kun puhdistuskustannukset ovat niin korkeat. Puistona käyttäminen tulee halvemmaksi, mies perustelee.
 
– Sitä paitsi, päätellen Sotkan alueella ympäriinsä lojuvista tyhjistä kaljalaatikoista, se on palvellut jo pienimuotoisena tapahtumapuistona!