Kanta-Häme Hämeenlinna

Kasarifanitus synnytti kirjan – Aino Kalliosaari ei antanut dysfasian lannistaa

19-vuotias Aino Kalliosaari ihailee Dingoa, ja sai yhtyeen musiikista inspiraation kirjoittamiseen. Omakustanteelle on jo suunnitteilla jatkoa.
Aino Kalliosaari viihtyy 1980-luvun lookissa. Hiukset hän kreppaa säännöllisesti, suorat hiukset eivät tunnu omilta. Kuva: Riku Hasari

Hämeenlinnalainen Aino Kalliosaari on hiljattain julkaissut omakustannekirjan, jonka tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle.

Miksi parikymppinen nuori nainen on sijoittanut kirjansa omalta kannaltaan kauas menneisyyteen?

– Olen aina tykännyt 1980-luvusta, sen ajan musiikista ja muusta. Silloin ei esimerkiksi ollut kännyköitä, ja mielestäni elämä oli sen takia vapaampaa kuin nykyään, Kalliosaari miettii.

Kipinä Dingon musiikista

Varsinaisen kipinän kirjaan hän sai Dingon Lähetyssaarnaaja-kappaleesta. Hän on aina pitänyt Dingon musiikista, samoin esimerkiksi Pelle Miljoonasta.

Houraillen kertoo kesästä 1986 sekä nuoresta rakkaudesta ja naiseksi kasvamisesta.

Mukana on myös muitakin aina ajankohtaisia teemoja, kuten erilaisuus ja kiusaaminen. Kirjan päähenkilöinä ovat Aino ja Herman.

– Laitoin tytölle oman nimeni, sillä olen tosi huono keksimään nimiä. Pojan nimeä mietin pitkään ja luin miesten nimiluetteloa läpi. Hermanista pidin ja siksi valitsin sen, Aino Kalliosaari sanoo.

Ajankuvaa äidin jutuista

1980-luvun ajankuvaa Kalliosaari on hahmotellut haastattelemalla muun muassa äitiään Miia Kalliosaarta.

– Oli antoisaa muistella esimerkiksi sitä, minkälaisia jäätelömakuja 80-luvulla oli, minkälaiset vaatteet olivat muotia ja mitä tavarat maksoivat, Miia Kalliosaari kertoo.

Aino Kalliosaari kertoo, ettei olisi pikkutyttönä uskonut kirjoittavansa joskus kirjan. Hänellä diagnosoitiin lapsena dysfasia ja aspergerpiirteet. Esimerkiksi lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat tuottaneet hänelle vaikeuksia.

– Kävin muun muassa puhe- ja toimintaterapiassa. Alaluokat olin pienryhmässä, mutta neljännellä luokalla siirryin tavalliseen luokkaan. Esimerkiksi äidinkielen tunnit olivat välillä kamalia, vaikka tykkäsin keksiä tarinoita.

Ammattikirjoittajat antoivat neuvoja

Muutama vuosi sitten Kalliosaari innostui lukemaan. Samaan aikaan syntyi ajatus myös kirjoittamisesta.

Ehdoton suosikkikirja on Emily Brontën Humiseva Harju, mutta Kalliosaari on lukenut myös Aleksis Kiveä ja Anna-Leena Härköstä.

Houraillen-kirjan teksti syntyi kaksi vuotta sitten suunnilleen vuoden aikana. Jo alussa kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen tutustui tekstiin ja myöhemmin sanataideohjaaja Päivi Haanpää ohjasi työskentelyä.

– Tekstiä syntyi välillä hyvinkin nopeasti ja niin, että kun nyt selailen kirjaa, mietin että kirjoitinko minä noinkin, Kalliosaari kertoo.

Ammattikirjoittajat antoivat neuvoja esimerkiksi tekstin rakenteesta.

Aino Kalliosaari on kuvittanut itse kirjansa kannen. Hän on tehnyt myös muun muassa artistimuotokuvia.

Useita aiheita muhimassa

Kalliosaari ei suinkaan aio lopettaa kirjoittamista tähän, vaan suunnitelmissa on jatkaa Ainon ja Hermanin tarinaa trilogiaksi asti. Myös muita aiheita muhii mielessä.

Aino Kalliosaari harrastaa myös kuvataiteita, ja se on itse asiassa paljon vanhempi harrastus kuin kirjoittaminen.

– Olen piirtänyt siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, hän kertoo.

Kalliosaari tekee mielellään artistimuotokuvia, ja hän on lahjoittanut kuviaan muun muassa Nipa Neumannille ja Andy McCoylle.

Houraillen on tilattavissa Books on Demand -nettikirjakaupasta sekä painettuna että e-kirjana. HÄSA