Kanta-Häme

Katoava luonnonvara

Hämeenlinnalainen Erkki Koskinen on kirjoittanut liuskatolkulla kalajuttuja tosielämästä. Tarinoita on aina 1950-luvulta tähän päivään.

Koskisen kalajutut ovat kaikki tosia ja itse koettuja. Milloin on tullut hirmuinen määrä ahvenia, milloin ovat aallot olleet niin suuria ja voimakkaita, että usko on meinannut loppua. Vanajavedeltä on noussut paljon kuhaa. Koettu on myös vuodet, jolloin kuha katosi Vanajalta lähes kokonaan.

Koskinen haluaa omille kalajutuillaan todistaa nuorille, että kalastuksessa on imua. Siinä saa paitsi raitista ilmaa myös kokemuksia, lähiruokaa ja jäällä liikkuessa kunto kohoaa. Eikä kalastus ole edes vaikeaa.

– Nykyajan välineet ovat niin hyviä, että kala on melkein lainsuojaton, veistelee Koskinen.

Mikä siinä sitten on, ettei nuoria kalastus innosta?

Koskisen mielestä nuorilla on kaikkea muuta tekemistä. On netit, pelit ja vehkeet, tai sitten ei ole isovanhempia, jotka opastaisivat lajin saloihin.

– Kalastusseuroilta kannattaa kysellä. Kyllä sieltä mielellään neuvotaan. Aina kannattaa hakeutua porukoihin. Samalla saa myös tietoa, mistä kalaa saa. Juuri tuli kaverilta viesti, että Ruskeelta tulee nyt isoa ahventa.

Koska ensimmäinen uppoaa?

Koskinen potkii potkukelkkaan vauhtia Vanajavedellä. Hän lähtee Petäyksen rannasta ja suunnittelee menevänsä Lammassaaren ja Retulansaaren väliin. Jäljistä päätellen samoissa asemissa on ollut tänään joku muukin. Myös autonjäljet johtavat pohjoiseen päin.

– Itse en autolla tänne ajaisi.

Teräsjäätä on 28 senttiä, mutta jos päivät ovat plussan puolelle, eikä yöpakkasia ole, kalastusaikaa ei ole enää kuin pari viikkoa.

– Odotan jo, koska ensimmäinen kolahtaa. Kyllä jää kestää vielä jalkamiestä, mutta ei tänne kyllä autolla kannattaisi ajaa.

Tänä talvena pilkkikausi voi leudon sään vuoksi jäädä lyhyeksi, mutta ei auta valittaa. Koskisen mielestä pilkkikelit ovat olleet loistavat, sillä koko talven on päässyt liikkumaan potkukelkalla, koska jäällä ei ole ollut lunta tai vettä.

Kalastusvälineet tehdään itse

Koskinen on jo vuosikausia tehnyt kalastusvälineensä itse. Hän askartelee itse pilkit ja muut välineet ongista lähtien. Jopa perässä vedettävä pulkka istuimineen on miehen itse suunnittelema ja tekemä.

– Vuosien varrella on tullut kokeiltua kaikenlaista. Päähän on pälkähtänyt yhtä ja toista.

1960-luvulla Koskisen pilkkejä oli jopa Skogsterilla myynnissä. Tavaratalon urheiluosaston päällikkö sattui olemaan Koskisen kaveri ja tiesi, kuinka taitava hän oli käsistään. Kuulemma aina Koskisen pilkit myytiin nopeasti loppuun.

– Kai niillä sitten sai kalaa, mies hymyilee.

Nykyään pilkkejä on autotalli väärällään, joten on varaa valita. Koskisen poika ja hänen kaverinsa käyvät myös ennen kalareissujaan hyödyntämässä isän tekeleitä.

– Pilkit ovat mielikuvituksen tulosta. Värejä pitää olla paljon, ja niitä sitten sekoittelen ja katson, mitä tulee.

Kala irtoaa ravistelemalla

Milloin sitten kala syö?

– Aamusta kannattaa tulla. Toinen vaihtoehto on illansuussa. Kun ilmanpaine on korkea, kala yleensä syö hyvin.

Koskinen pilkkii itse tekemällään tasapainopilkillä. Pian hän vaihtaa punasävyisen pilkin harmahtavaan, hopeakylkiseen piisamin karvoilla koristeltuun pilkkiin. Sitten nappaa, mutta saalis jää siihen. Pitää vaihtaa maisemaa Lusinlahden suuntaan.

– Väkäsetön pilkki on kätevä, kun kalaa irtoaa vähän ravistelemalla.

Erkki Koskinen on opettanut oman poikansa kalastamaan. Oppia ovat saaneet myös kaksi lastenlasta. Koskinen keskittyy pilkkimiseen ja uisteluun. Verkkokalastus ei häntä innosta, vaan se on ammattilaisten hommaa.

– Kalastan omaan käyttöön. Kalasta saa hyvää ruokaa.

Koskisilla työnjako on selvä. Erkki perkaa ja vaimo valmistaa kaloista ruokaa. (HäSa)

Erkki Koskinen on tyytyväinen, sillä tänä talvena jäällä on päässyt potkukelkkailemaan. Reiältä toiselle on näppärä ja nopea liikkua potkukelkalla.