Kanta-Häme

Katri kasvattaa pystykorvia ja rotukanoja

Iloinen koirien haukku tervehtii tulijaa Katri Marttilan pihalla. Pimeän ja sateen läpi kantautuu myös kukkojen eritahtinen kiekuminen, kanaparven kaakatus ja ankkojen vaakotus. Vuohet, lampaat ja pari hevosta keskittyvät rehuunsa.
 
– Kun on pimeää, täällä Ourajoella on pi-me-ää! 3G toimii, jos toimii eikä maakuntalehteäkään saa viikonvaihteessa, luettelee Katri Marttila, muttei suinkaan valittaen.
 
Seitsemän vuotta sitten Ourajoelta hankitulle tontille nousi ensin kanala ja suoja koirille. Vasta sitten alkoi talon rakentaminen kasvavalle perheelle.
 
Elämäntapa on valinta, jonka Katri Marttila on miehensä kanssa tietoisesti tehnyt. Kolmilapsinen perhe ei matkustele, eikä tarvitse kuntosaleja vapaa-ajan täytteeksi.
 
Eläimet ja tila eivät elätä, joten Katri Marttila valmistautuu palaamaan äitiyslomansa jälkeen työelämään. Ehkä jälleen Lopen terveyskeskukseen lähihoitajaksi.
 
Maatalouskoulun ja hevoshoitokoulun käyneellä Katrilla on takana on myös uraa bussikuskina, koe-eläinhoitajana, vieläpä pörssin web-designerina.
 
Näyttelyrotat vaihtuivat kanoihin ja koiriin
Katri Marttila myöntää, että rotukanojen ja ankkojen jalostus, koirien kasvatus sekä vuohien pito ovat hänen harrastuksensa enemmän kuin miehen.
 
– Minulla oli viestikyyhkyjäkin, mutta olen luopunut niistä, kuten nyt luovun hevosista ja lampaista. Raja pitää vetää johonkin.
 
Kanat, ankat ja koirat eivät ole pelkkiä lemmikeitä. Puhtaiden rotujen jalostus ja näyttelyissä käyttäminen kiehtovat Katri Marttilaa, joka innostui harrastukseen jo koulutyttönä. Tuolloin hän vei näyttelyihin hiiriään ja rottiaan.
 
Opiskelujen jälkeen hän osti Lapinjärveltä maatilan, jolle muutti koirineen. Kun koirat olivat alkaneet kiinnostaa, hän oli selaillut koirakirjaa ja etsinyt sopivaa rotua.
 
– Löysin japanilaiset pystykorvarodut. Halusin pystykorvan, mutta maailman ihanin rotu eli suomen pystykorva ei sovi haukkunsa ja metsästysviettinsä vuoksi kaupunkiasuntoon. Siksi hankin samannäköisen, mutta pienikokoisen shiban.
 
Shiballa on nyt seuranaan myös japanilaiset akita- ja kishu-rotuiset pystykorvat. Katri kertoo erityisesti kishun olevan suomalaisittain erittäin harvinainen rotu. Katrin koiran lisäksi Suomessa on niitä vain neljä.
 
– Kishu on aito metsästyskoira, joka ajaa kiinni ja tappaa. Jos se pääsisi lintujen ja vähän isompienkin eläintemme kimppuun, tulisi ikävää jälkeä. Ihmisten kanssa se on mitä lauhkein ja lempein rotu.
 
Katri Marttila kuuluu akitayhdistyksen hallitukseen. Näyttelyissä juokseminen ei kuitenkaan ole hänelle ykkösjuttu. Hän pyrkii olemaan kasvatuksessa uskollinen rotumääritelmälle ja japanilaisten näkemykselle omasta kansalliskoirastaan. Se ihanne ei aina kohtaa länsimaisen näyttelykoiran kanssa.
 
Rotukanat nuori harrastus
Suomen rotukanayhdistykseen kuuluvan Katri Marttilan kanalassa tepastelevat kanat ja kukot ovat kuutta eri rotua. Niiden joukossa keikistelee myös muutama helmikana, jotka eivät ole kanoja vaan paremminkin afrikkalaisia fasaaneja.
 
Mignon- ja juoksuankoilla on oma tarhansa, jossa ne pääsevät pönkimään vesipytyn pohjaa mielin määrin.
 
Suomessa on lähes neljäkymmentä kanarotua, mutta maailmalla kaksinkertainen määrä. Rotukanojen jalostus, kasvatus ja näyttelyt ovat vielä lapsenkengissään verraten muuhun Eurooppaan. Rotukanayhdistykseen kuuluu vasta 150 kasvattajaa.
 
Maatiaisen jalostus houkuttaa
Suomessa on pidetty vasta kaksi rotukananäyttelyä, kun niitä Euroopassa on joka syksy kymmeniä ja niissä tuhansia lintuja.
 
– Suomalainen maatiaiskana ei ole näyttelyrotu. Sille ei ole näyttelystandardeja ja rodun ominaisuudet voivat vaihdella hyvin paljon. Väritys, koko, heltta ja harja – niitä on monenlaisia. Risteyttäminen on yleistä, Katri Marttila kertoo.
 
Katri Marttilalla itsellään on ollut pihakanoina suomalaisia maatiaisia munijoina. Ajatus jalostaa näyttelyrotu esimerkiksi hämeen mustan tai alhon kannasta kutkututtaa Katri Marttilaa ja muutamaa hänen tuttuaan, mutta urakka olisi kova.
 
Maatiaisille olisi ensin luotava standardi. Sitten kuuden sukupolven olisi saatava vähintään 90 pistettä näyttelyissä, ennen kuin rotu hyväksyttäisiin näyttelyroduksi. Ruotsalainen ja tanskalainen maatiaiskana on jalostettu näyttelyroduiksi.
 
Tällä hetkellä Marttilaa kiinnostaa erityisesti englantilaisen mustan araucanan jalostaminen. Rotu on Suomessa ja Ruotsissakin harvinainen, mutta Katri Marttilalla on Someron seudulta peräisin olevia vanhakantaisia mustia kanoja ja kukko. Araucanan lisäksi kanalassa on kääpiö-kochineja, valkeita silkkikanoja, harmaankirjavia kääpiö-wyandotteja, antwerpenin partakanoja ja muutamia yksittäisiä vain munimisen vuoksi pidettäviä kanoja. (HäSa)