Kanta-Häme

Katso kuvat - Ei kesää ilman kärryä

Renkolaisen Mika Santalan Essex Super Six vuosimallia 1929 tuikkii auringossa kuin helminauha. Ikänsä autoja harrastellut rodimies kertoo ensikohtaamisen olleen rakkautta ensisilmäyksellä.
Myös Essexin tarina kiehtoo. Amerikasta tilattu gangsteriauto oli tuttu näky Chicagon kaduilla kieltolain aikaan 1930-luvun alussa.
 
– Tarinoiden mukaan Essex oli viinatrokareiden suosiossa. Sillä pääsi ketterästi poliisin Fordeja ja Chevyjä karkuun. Kyllä se kulkisi varmaan vajaata 200, mutta siinä vauhdissa kyyti alkaisi olla yhtä tärinää ja ohjaus holtitonta.
 
Santalan mukaan auto ei täysin vastannut myyjän excellent-kuntoarviota. Noin 900 tunnin tuunaamisen jälkeen Essex oli valmis nytkähtämään liikkeelle autenttisen suloisin soundein.
 
– Laitoin autoon Chevyn moottorin ja vaihdelaatikon sekä Mustangin taka-akseliston. Niiden lisäksi kunnostamisessa oli kaikkea muuta pientä säätämistä. Heppoisin perustein en siitä raaski luopua.
 
Päällepäin auto on alkuperäisen näköinen helmiäisvalkoista maalausta ja aluvanteita lukuun ottamatta. Mittariin on pamahtanut 6000 mailia kahden kesän aikana. 
 
– Kyllä tämä on koko perheen ykkösharrastus. Ei kesää ilman kesäautoa, vaikka suven aikana pelkkiin bensoihin uppoaakin pari tonnia, heinäkuussa Västerosiin jenkkiautotapahtumaan aikova Santala naurahtaa.
 
Santala on kunnostanut kymmenkunta museoautoa vuodesta 1999 lähtien. Kotoa häneltä löytyy niistä viisi, kuten Mustang Fastback vuosimallia 1962.
 
– Seuraava projekti odottaa jo. Vuoden 1935 Hudson Terraplane. Se on kasaamista ja verhoilua vaille valmis. Koristemaalaria vielä kaipailen urakkaan, rakennusmaalari vinkkaa.
 
Sähäkkä hopealuoti
 
Ensimmäisenä tulee mieleen hopeinen luoti, kun näkökenttään vilahtaa 242-heppainen Porsche Boxster.
 
– Vauhti ei ole kaikki kaikessa, vaan ajo-ominaisuudet. Porsche on enemmän kuin auto, vakuuttaa avomallisen sporttikaaran Teksasista tuliaisina tuonut Lasse Vilminko.
 
Ja jos oikein tarkkoja ollaan, Vilmingon Porsche matkasi rapakon takaa takaisin kotimaahansa. Kiiturin syntymäpaikka on nimittäin Uusikaupunki.
 
– Asuin pari vuotta Houstonissa, josta auton saa puoleen hintaan Suomeen verrattuna. Tämäkin oli jonkun perheen kolmosauto, Vilminko naurahtaa.
 
Ameriikassa kaikki on tunnetusti suurempaa.
 
– Harrastuksen saa vedettyä kunnolla överiksi kaikenlaisine oheistuotteineen. Autoni lisävarusteisiin kuuluu jopa 100 dollarin Porsche-sateenvarjo, jos katto ei jostain syystä rullaisikaan alas, hän nauraa.
 
Vilminko kuvailee itseään tuunailijan sijaan kesäautoilijaksi, joka suuntaa maantielle aurinkoisina päivinä syyskuuhun saakka. Vapauden tunne syntyy, kun tuuli pöyhii avoautoilijan hiuksia.
 
– En ajattele kustannuksia, sillä nautin ajamisesta. Kannattaako niitä edes miettiä, auto seisoo muutenkin tallissa kahdeksan kuukautta vuodesta, Ahveniston heinäkuisille Porsche-päiville aikova Vilminko huomauttaa.
 
Mustanpuhuva perävaunu
 
Markku Salonen ratkaisi vuosi sitten kuusihenkisen perheensä tilaongelmat pidempienkin reissujen suhteen. Hän kävi viime kesänä hakemassa Pohjanmaalta vuoden 1963 perävaunun, jota voi ihan rehellisesti luonnehtia tummanpuhuvaksi.
 
– Työkaverini vinkkasi netistä löytämästään ruumisperävaunusta, jonka kipaisin hakemassa välittömästi.
 
Alun perin vainajien kuljetukseen tehdyn perävaunu on tiettävästi kotoisin Ruotsista. Salonen epäilee sen olevan uniikkia kamaa.
 
– Toiseen samanmoiseen en ole ikinä törmännyt. Siihen aikaan niitä tehtiin mittatilaustöinä, joten se voi olla ainutta laatuaan.
 
– Matkalaukut saa pakattua sisälle siististi, ne tulevat myös ulos nätisti lavetin mukana.
Kummeleistakin kuuluisan vuoden 1976 Dodge Aspenin peräsimessä keikkuva musta vaunu kiinnittää varmasti huomiota liikenteessä.
 
– Välillä päät kääntyvät siihen malliin, että pelkään ihmisten kurvailevan punaisia päiten.
Ruumisperävaunun kohtalo on täysin selvä, remontoinnin ja lavettibileiden lisäksi.
 
– Ikinä en sitä myy. Jätkät saavat vielä joku päivä kuskata minut sillä viimeiselle reissulleni. Sitä ennen aion vielä hankkia 50-luvun Fordin, perheensä kanssa Janakkalan kirkon ja hautausmaan kupeessa asuva Markku Salonen suunnittelee muikeana.