Kanta-Häme Hämeenlinna

Päivä alkaa pulahduksella Katumaan

Tapio Turtiainen on tehnyt huvilalla remonttia jo vuosikausia. Kuva: Pekka Rautiainen
Tapio Turtiainen on tehnyt huvilalla remonttia jo vuosikausia. Kuvat: Pekka Rautiainen

Aino Krohn on aloittanut päivänsä niin kuin hän aina aloittaa: pulahtamalla Katumajärveen.

Ranta-Patailan talo Katumajärven Pokriniemessä on kuulunut aina kiinteästi hänen elämäänsä.

Talon rakennuttivat hänen isovanhempansa Ensio ja Aino Kurki-Suonio aivan 1940-luvun lopussa, sillä tontilla ollut vanha pitsihuvila ei ollut enää asuttavassa kunnossa. Pitsihuvilassa perhe oli asunut vuokralla jo seitsemän vuotta.

Sitten huvila tuli myyntiin.

– He eivät uskaltaneet ostaa sitä, sillä kaikki rahat olivat kiinni synnytyssairaala Höyhensaaressa. Sitten asiaan tarttui Ainon isä rovasti Verneri Vartia, joka osti tilan tyttärensä nimiin, isoäitinsä mukaan ristitty Aino Krohn sanoo.

70 vuotta talossa on asunut joku Kurki-Suonion suvusta ja pikkuhiljaa huvilasta on tullut koti.

97-vuotiaana kuollut Ensio Kurki-Suonio eli huvilassa viimeiset vuotensa ja kun huvilalle ei hänen jälkeensä löytynyt pariin vuoteen suvusta muita ottajia, ostivat Aino Krohn ja Tapio Turtiainen sen perikunnalta 23 vuotta sitten. Myös Aino Krohnin äiti Elina Pataila asui pitkään samalle tontille rakennetussa talossaan.

 

Aino Krohn muistaa vielä elävästi kuinka perheen kesä alkoi joka vuosi. Ensin kuljetettiin vappuna painava piano Paavonkulman neljännestä kerroksesta kuorma-auton lavalle ja kohti Katumaa. Samassa kyydissä huvilalle kulkivat myös perheen fiikukset. Huvilalla asuttiin syys-lokakuuhun asti.

Aino Krohn ja Tapio Turtiainen ostivat Ranta-Patailan 23 vuotta sitten. Vuonna 1949 rakennettuun huvilaan on helppo suhtautua tunteella, sillä siellä näkyy edelleen muun muassa Aino Kurki-Suonion kädenjälki. Hän halusi huvilalle vain luonnonkukkia. Pihalla kukkivat yhä hänen kottikärryillä tuomansa sinivuokot, Aino Krohn sanoo. Kuva: Pekka Rautiainen
Aino Krohn ja Tapio Turtiainen ostivat Ranta-Patailan 23 vuotta sitten.

Puolet huvilan tontista oli peltoa. Siitä saadulla perunalla ruokittiin niin Höyhensaaren synnyttäjät kuin oma perhekin. Lapset saivat myllertää ainoastaan mansikka- ja hernepenkeissä.

– Vieressä asuvilla Lunnikivillä oli 2000 kanan kanala, jonka kukkolauma kiekui kuorossa aamukolmelta. Minulla oli aina leikkikavereita, sillä äidin nuorin veli oli minua vain yksitoista vuotta vanhempi, Aino Krohn naurahtaa.

Katuman huvila-asukkaat varjelivat visusti yksityisyyttään. Ranta-Patailankin ranta kasvoi pusikkoa, jonka läpi ei yksikään järvellä soudellut nähnyt huvilan pihalle. Laiturilta johti huvilalle kapea polku.

– Tämä oli oma maailmansa. Kallioilla oli kahvittelutasanne ja huvimaja ja rannassa sauna. Aivan lähialueilla laidunsivat Katisten kartanon lehmät. Vasikkahaka oli kartanon sisääntuloportin vieressä. Ihan maaseutuahan tämä oli, Aino Krohn sanoo.

 

Kun Ensio Kurki-Suonio vuonna 1993 kuoli, jäi huvila tyhjilleen ja puutarha kasvoi umpeen. Rannan tiheä puusto peitti järvinäkymän, vaikka talo sijaitsee aivan vesirajan tuntumassa.

Huvilan osto muutti Aino Krohnin ja Tapio Turtiaisen elämän täysin, sillä he muuttivat Hämeenlinnaan kerrostalokolmiosta Helsingistä.

– Talo oli muuttaessamme erittäin huonossa kunnossa, sillä sen perustukset olivat eläneet. Siitä alkoi remontti, josta on tullut ikuisuusprojekti, Aino Krohn sanoo.

Tontin vanhat rakennukset on jouduttu purkamaan yksi toisensa jälkeen, mutta vanha piharakennus on vielä pystyssä. Kunnallistekniikka tontille saatiin vasta viime vuonna.

Katumajärvi on painunut syvälle Aino Krohnin sielun maisemaan. 300 neliön talosta on vain osa käytössä ympäri vuoden, sillä tilaa on kahdelle ihmiselle aivan liikaa.

– Syksyllä alkaa taas tryffelikausi. Meillä on kolme lagotto romagnolo -rotuista koiraa, jotka ovat kuuluisia italialaisia tryffelikoiria. Katumajärven ympäristö on ilmeisesti niin vanhaa kulttuurimaisemaa, että täältä löytyy aitoa suomalaista villitryffeliä. Ennätys oli muutama vuosi sitten, kun sain 5,5 kiloa tryffeleitä, Aino Krohn sanoo.

“Kajalasta en voisi luopua”

Aivan Pokriniemeä vastapäätä on Paavolankulma, jossa Arto Kajanto on viettänyt viisivuotiaasta lähtien kaikki kesänsä. Hänen vanhempansa Eeva ja Alfred Kajanto rakensivat huvilan vuonna 1935 Katisten kartanosta ostetulle tontille. Tuolloin Katisten kartanon isäntänä oli Erik Grenman.

– Vanhempani olivat opettajina Ruununmyllyn koulussa. Silloin oli tapana, että opettajat asuvat koulussa, mutta he halusivat irrottautua välillä koulumiljööstä ja rakensivat huvilan Katumajärven rannalle, Arto Kajanto kertoo.

Paavolankulmalla on vieläkin kuusi huvilaa, joista jokainen on edelleen samoilla omistajilla. Vaihtuvuutta ei juuri ole.

– Toivon, että Kajala pysyisi aina perheessä. Tämä huvila on viimeinen asia maailmassa, josta suostuisin luopumaan, Kajanto painottaa.

Sota toi katkoksen Kajantojen ja Katumajärven suhteeseen, kun huvilalle asutettiin Olkinuoran siirtolaisperhe.

– Heillä oli oma tontti, jolle he rakensivat taloa. Se tuli valmiiksi lopulta vuonna 1948 ja me pääsimme takaisin huvilaamme, Arto Kajanto muistelee.

Alkuvuosina Katumajärvi kuului vielä Vanajan kuntaan ja se oli täyttä maaseutua. Kajanto muistaa hyvin kartanon lehmät, jotka laidunsivat aivan huvilan vieressä Paavolankulmalla ja joita karjakot tulivat hoitamaan.

Aino Krohn vietti isovanhempiensa huvilalla kesiä jo aivan pikkutyttönä. Huvilalla oli aina kavereita ja menoa ja melskettä. Kuva: Pekka Rautiainen
Aino Krohn vietti isovanhempiensa huvilalla kesiä jo aivan pikkutyttönä. Huvilalla oli aina kavereita ja menoa ja melskettä.

Arto Kajanto sanoo nauraen olevansa oikea vanhan polven kesäasukas, sillä hän tulee Kajalaan aina heti vapun jälkeen ja lähtee sieltä pois vasta syyskuussa.

– Aloitan päiväni aina uimalla Katumajärvellä, mutta kalamiestä minusta ei saa, Kajanto huomauttaa.

Paavolankulma on yhä edelleen vanha huvilayhteisö, mutta kovin tiivistä yhteydenpito ei huvilanomistajilla ole. Pikkuhiljaa huviloille on tullut myös nykyajan mukavuudet etenkin nyt, kun Paavolankulmallekin on saatu kunnallistekniikka.

– Siinä mielessä on tapahtunut edistystä. Kun aikoinaan tulimme tänne piti autokin jättää satojen metrien päähän, kun huvilalle asti ei saanut rakentaa tietä. Ei auttanut muu kuin kävellä kapeaa polkua pitkin. HäSa

Roope ja Lola etsivät joka syksy tryffeleitä myös Katumajärven maisemista. Kuva: Pekka Rautiainen
Roope ja Lola etsivät joka syksy tryffeleitä myös Katumajärven maisemista.

Julkaistu ensimmäisen kerran Hämeen Sanomien kesälehdessä 21.5.2019.