Kanta-Häme Hämeenlinna

Kauniita kastemekkoja ja eniten lapsia vuosikymmeniin – Hauhontaustaan syntyi viime vuonna neljä vauvaa

Hauhontaustan kylällä syntyi viime vuonna enemmän lapsia kuin aikoihin. Tänä kesänä Kivituvalla on ihailtu kastepukuja.
Raija Kirjavainen esittelee 1970-luvun kastemekkoa. Se on lukion käsityötunneilla tehty. Kuva: Pekka Rautiainen
Raija Kirjavainen esittelee 1970-luvun kastemekkoa. Se on lukion käsityötunneilla tehty. Kuva: Pekka Rautiainen

Hauhontaustaan syntyi viime vuonna peräti neljä uutta lasta. Se on enemmän kuin yli 30 vuoteen.

Ikään kuin vertauskuvana huippusyntyvyydelle kyläläiset ovat kaivaneet vanhat kastemekot esiin piirongeistaan. Niitä voi vielä keskiviikkona ihailla Kivituvan alakerrassa.

Kastemekkoja ja ristiäismuistoja on viides kyläyhteisön Kivituvalle kasaama näyttely. Aiempina vuosina arjen ja juhlan kauneutta ovat esitelleet kahvikuppeja, hääpukuja ja käsitöitä käsitelleet näyttelyt.

Raija Kirjavaiselle näyttelyiden järjestäminen ei tunnu työltä. Ensin näyttelystä ilmoitetaan kylätiedotteessa, sitten esineet tuodaan paikalle. Lopuksi Kirjavainen vetää mietintämyssyn päähän ja näyttely saa lopullisen muotonsa.

Tämänkin vuoden näyttelyn mekoista suurin osa on kyläläisiltä.

– Tämä on kivaa kyläläisten yhdessäoloa. Sitä täällä on riittänyt, kun tämä vanha navettakin on talkoovoimin kunnostettu kylätaloksi, Kirjavainen toteaa.

Kastepuvut ovat aarteita, joita monilla on kotonaan. Ne ovat odottaneet vuosia pakettilaatikoissa tai vintillä muovipusseissa roikkuen.

– Kukaan ei katsele niitä, ne vain ovat. Miksei niitä voisi ottaa joskus esiinkin? Mekot ovat upeita käsitöitä ja ihania muistoja.

 

Aiemmin kastemekkoja on esitelty seudun museoissa esimerkiksi 1990-luvulla Hämeenlinnassa. Viime vuonna mekkoja esiteltiin Lammin kirkossa. Kivituvan näyttelyssä ei ole tosin vain kastemekkoja, vaan lisäksi esimerkiksi ristiäiskynttilöitä ja kastemaljoja, siis muistoja.

Oman lapsen syntymään liittyvät muistot saattavat tuntua hyvin henkilökohtaisilta. Kirjavaisen mukaan henkilökohtaisuuden rajat ovat nykyään erilaiset kuin ennen vanhaan maaseudulla, jossa kaikki tiesivät toistensa asiat. Osa yhteisöllisyyden perinteestä elää maalla edelleen.

Siitä kertovat myös neljä sydäntä, jotka riippuvat näyttelyn päätyseinällä. Niissä lukee jokaisen viime vuonna kylään syntyneen lapsen nimi.

– 1980–90-luvuilla täällä oli paljon lapsia, silloinkaan vuosittain ei syntynyt näin montaa lasta. 2000-luvulla on ollut myös välivuosia, jolloin kylään ei ole syntynyt ainuttakaan lasta.

 

Sotien jälkeisenä aikana kylällä syntyi paljonkin lapsia. Kirjavaisen tiedon mukaan kyläkoulussakin oli silloin kolme opettajaa ja jopa 50–100 oppilasta.

Kirjavaisen muistelun mukaan koulu on kuitenkin hävinnyt kylältä jo 1960-luvulla. Samoin ovat hävinneet kaupat. Kylä on kuitenkin edelleen eläväinen. Onko viimevuoden syntymärypäs vain sattumaa vai lupaus paremmasta?

– Tietenkin toivomme sen olevan. Kun täällä tyhjenee talo, niin kyllä se uudet asukkaat saa. Jonkin verran taloja on kesäasuntoina, mutta eivät ne ränsistymään jää.

 

Näyttelyn kastemekoista suurin osa on 1950–60-lukujen taitteesta. Ikää niillä on siis keskimäärin 60 vuotta. Niiden väri on yleensä valkoinen, se kuvaa jumalan kasvojen kirkkautta.

Vanhin puvuista on arviolta 1910-luvulta. Pitkän iän kulkeneissa mekoissa on ehditty kastamaan jopa kolmea sukupolvea, joissain mekoissa siis yli 10 lasta.

Silloin ihmislapsen taival maailmaan oli pitkälti erilainen kuin nykyään. Lapsia synnytettiin usein saunassa, sillä se oli talon puhtain paikka. Kastetilaisuuksia järjestettiin joillain kylillä kouluilla ja joskus jopa samaan syssyyn hautajaisten kanssa, kun pappi sattui kylälle.

Lapsia kastettiin tavallisesti myös kinkereillä, jotka olivat rippikoulua edeltäneitä tilaisuuksia, joissa luettiin raamattua ja katekismusta. Kirjavainen kertoo, että nyt jo yli 90-vuotias kyläläinen muistaa vuoden 1943 talven. Silloin kylään syntynyt pieni poikalapsi käärittiin shaaliin ja kuljetettiin hevosella Hauhonselän poikki kirkolle kastettavaksi. Näin tehtiin, jos kylällä ei ollut muita tilaisuuksia.

Uusinkin mekoista on jo yli 20 vuotta vanha. Uudemmista mekoista toinen on tehty 1970-luvulla lukion käsitöissä.

– Tekijä sanoi, ettei hän silloin mitään lapsia ajatellut, mutta äiti kehotti tekemään kastemekon. Sitten siitä tulikin suvun kastemekko, Kirjavainen kertoo.

Sekä uudemmat että vanhemmat mekot ovat kaikki hyvin säilyneitä. Se kertoo siitä, miten tärkeitä muistoja ne ovat ihmisille.

 

Näyttely on keskiviikkona auki viimeistä päivää. Silloin mekkoja voi tulla katselemaan kello 16–21. Sen jälkeen kyläläiset tulevat hakemaan ne takaisin haltuunsa.

Elämä Kivituvalla ja kylässä jatkuu kuitenkin normaalina. Jo perjantaina navetan ylisillä tanssitaan ja lauletaan karaokea. HÄSA

 

Artikkelia päivitetty 3.7. kello 10.30. Kivituvan kellari on vaihdettu alakerraksi.