Kanta-Häme

Kaunis maisema ei enää riitä

Sääksmäen sillalla on takanaan loistava tulevaisuus.

Kun se avattiin liikenteelle lokakuussa vuonna 1963, hulmusi Suomen pisimmän riippusillan reunoilla kolmekymmentä siniristilippua ja juhlaväkeä oli kokoontunut paikalle tuhat henkeä.

Kolme vuotta sitten riippusilta juhli viisikymppisiään vähemmillä korusanoilla.

Kahvila-ravintola Sillassa Marjatta Laine löysi kahvilan avajaisiin teetettyjä matkamuistoviirejä ja ripusti ne pitkäksi ketjuksi tiskin päälle.

Viirien nostalgista siltaa ei enää ole, mutta unelma komean maiseman uudesta tulemisesta elää.

Aika ajoi Sääksmäen sillan ohi 16 vuotta sitten, kun moottoritie Valkeakosken Jutikkalasta Tampereelle avattiin liikenteelle. Komea maisema ei riittänyt enää yksin houkuttelemaan alueelle matkailijoita, kun palvelut olivat jämähtäneet 1970-luvulle.

Ensimmäisenä turistipyydyksenä sillalle nousi ravintola Viidennumero, mutta Kahvila Sääksmäen Sillan avaamista saatiin odottaa pitkään.

Pahat kielet väittivät kilpailijan jarruttaneen tietoisesti Sillan avaamista, sillä tietä kolmostieltä kahvilan pihaan ei meinattu saada sitkeistä yrityksistä huolimatta.

”Täysin mannermaista tasoa olleen laitoksen” ovet avattiin juhlallisesti vihdoin vuonna 1966.

Ravintoloiden kulta-aika oli 1960- ja 1970-luvuilla. Laivat pysähtyivät Viidennumeron laiturissa ja nuoret parveilivat ravintolan parketilla sankoin joukoin. Kahvila Sillan kupeessa menneestä ajasta muistuttaa pikkuinen ulkolava, jossa valssattiin poski poskea vasten.

Enää Viidennumeron ovet eivät aukea ollenkaan, mutta Silta on auki kesäisin. Syyskuun alussa Silta on auki enää viikonloppuisin ja silloinkin on usein hiljaista.

– Olen ollut kahvila Sillassa töissä vuodesta 1988 lähtien. Töitä on paljon, sillä me teemme täällä kaiken alusta loppuun omin käsin, Marjatta Laine sanoo.

Marjatta Laine toivoo, että Sääksmäen Silta löytäisi vielä piristysruiskeen. Puhetta kehittämisestä on ollut, mutta puheeksi se on myös jäänyt.

– Tämä kahvila on erikoinen rakennus, sillä siinä on joka puolella ikkunoita. Joka kesä asiakkaat ihailevat ikkunoita ja retrohuonekaluja. Minulle kaikki tämä tila tietää vain loputonta siivousta.

Viidennumeron vanhan Esso-huoltoaseman bensapumput on peitetty hupuilla.

Bensapoika on lähtenyt ilmeisen kiireellä ja jättänyt kynnykselle työkenkänsä joskus 80-luvun lopussa. Silloin pumpuista myytiin vielä 92-oktaanista bensaa.

Komean vierasmajan kainalossa on ainakin viisi hylättyä asuntovaunua ja bensa-aseman pihalla suuri moottorivene. Vanhojen diskosta kertovien valomainosten vasemmalla puolella kerrotaan, että ravintola on auki vain kesäisin ja suljettuna tänä kesänä.

Vielä vuonna 2008 silloinen Viidennumeron uusi johtaja kehui, että maisema myy Viidennumeroa. Ilmeisesti sekään ei riittänyt.

Autiolle parkkipaikalle kaartaa nyrkinkokoinen asuntovaunu.

Pariskunta käyskentelee kahvikuppeineen rantaan ihailemaan maisemaa, jolla olisi tuhansia tarinoita kerrottavanaan. Ehkä myös heidän oma tarinansa. HÄSA