Kanta-Häme

Kaupat pampun kopautuksella

Hämeen poliisilaitoksen huutokaupassa nuijan virkaa toimittaa tietenkin nokialainen nuoriso-ohjaaja eli kumipamppu. Ylikonstaapeli Reijo Saarisen tarttuessa voimankäyttövälineeseen alkaa tavara liikkua.

Ensimmäinen pyörä lähtee reilulla satasella. Kun seuraavaan, hieman huonokuntoisempaan yksilöön ei meinaa löytyä kiinnostusta, pamauttaa Saarinen sen ensimmäiselle tarjoajalle.

Yleisöstä kuuluvaan nurinaan hän vastaa tottuneesti.

– Eihän täältä päästä muuten koskaan pois, kun suu on kuin telkän pönttö.

Saarisella on pointtinsa. Huutokaupassa olisi tarkoitus päästä eroon yli sadasta pyörästä ja tukusta muuta tavaraa.

Reijo Saarinen on vetänyt poliisilaitoksen huutokauppoja jo parikymmentä vuotta, joten lienee sopivaa, että hän päättää myös työuransa meklarin hommissa.

Merkkipäivän kunniaksi hän on kaivanut kaapistaan vuosimallia 1984 olevan tyylikkään virkapuvun, johon kuuluvat prässätyt, suorat housut ja musta nahkatakki.

Selvää kuvaa siitä, miten Saarinen päätyi meklariksi, ei ole. Mistään poliisin perustaidosta ei kuitenkaan ole kyse.

Hän itse epäilee, että syynä oli hänen suuri suunsa.

– Kun olen niin kauhee pöpiseen.

Yksi asia on johtanut toiseen, ja Saarisen on voinut nähdä lavalla myös esimerkiksi Hauhon kunnan ja eri koulun vanhempainyhdistyksien huutokaupoissa.

Hämeenlinnan poliisissa Saarisen toimenkuvaan kuuluu toki muutakin kuin huutokaupat. Alun perin hän oli rikostutkija.

– Olin aikoinaan myös Hämeenlinnan ensimmäinen huumetutkija, hän nauraa.

Viime vuodet hän on vaikuttanut esikuntatehtävissä eräänlaisena vääpelinä, joka vastaa vähän kaikesta.

– Olen huolehtinut esimerkiksi ajoneuvokalustosta ja kiinteistöasioista tässä uudessa poliisitalossa. Kentällä en ole ollut vähään aikaan.

Ristiriitaisesti iso osa poliisien huutokaupan huudettavasta on varastettua tavaraa.

Esimerkiksi pyörät löytävät harvoin takaisin oikean omistajansa luo, koska omistaja ei muista pyörän tunnistetietoja. Pyörän tuntomerkiksi ei riitä, että se on sininen. Moni Hämeenlinnasta löytyvä varastettu pyörä on myös peräisin jostain toisesta kaupungista.

Poliisihuutokaupan tunnetuin ja myös suosituin tuoteryhmä onkin polkupyörät.

– Vanha mummo- tai pappapyörä on aika varma tuote, Saarinen toteaa.

Pyörien lisäksi huutokaupassa ostajia kiinnostavat kultaesineet ja niin sanotut miljoonapussit, joissa voi olla tavaraa tekohampaista alkaen.

– Onhan se jännittävää, kun ei tiedä mitä ostaa. Vähän kuin lottoa.

Kameroita ja puhelimia huutokaupassa ei sen sijaan enää saa myydä, koska periaatteessa niihin voi tyhjennyksestä huolimatta jäädä tietoja edellisestä omistajasta.

Saarisen mukaan huutokaupassa käy kahdenlaisia ihmisiä: Tavallisia tallaajia, jotka ovat tulleet ostamaan esimerkiksi pyörän itselleen, ja ammattiostajia, joille huutokaupat ovat osa liiketoimintaa.

Ammattiostajat ovat hintatietoisia ja osaavat valita tavarapaljoudesta ostamisen arvoiset esineet.

Poliisin huutokauppa ei kuitenkaan ole pelkästään raharikkaiden paikka. Halvimmat pyörät irtoavat muutamalla eurolla. Hyvällä tuurilla tonnin pyörän voi huutaa satasella.

Kalleimmasta myymästään esineestä Saarinen ei ole aivan varma. Hän kertoo joistain kultaeristä maksetun jopa 700 euroa.

– Ja kerran yksi veneenkuljetustraileri maksoi pirusti, mutta en kyllä yhtään muista kuinka paljon. Häsa