Kanta-Häme

Kauppakeskukset hyväksyvät politiikan vaihtelevasti

Poliittisen toiminnan pelisäännöt kauppakeskuksissa ovat epäselvät.

SDP:n kiertue pysähtyy silti kauppakeskuksessa esimerkiksi Seinäjoella. Hämeenlinnan tilaisuus siirrettiin Raatihuoneelle. Tämä huomattiin Hämeenlinnassa, kun SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden maakuntakiertueen piti pysähtyä tammikuussa kauppakeskus Goodmanissa. Lopulta kauppakeskus kielsi tilaisuuden.

Kauppakeskusjohtaja Eeva Jauron mukaan Goodmanin linjaus on, että jokainen puolue saa vuokrata samanlaisia promootiopaikkoja kuin tavalliset mainostajatkin ainoastaan ennen vaaleja yhden päivän ajaksi.

SDP:n tilaisuus ei tähän linjaan sopinut. Esimerkiksi lavaa, äänentoistoa tai henkilömainontaa ei ole puolueille tarjolla.

– Politiikka kiinnostaa monia, mutta se voi myös ärsyttää suunnattomasti. Emme ole minkään asian puolesta tai vastaan, emmekä halua nostaa mitään puoluetta toisten yli, Jauro kertoo.

Goodman on kuitenkin kuntavaalien ennakkoäänestyspaikka. Äänestyksen aikana vaalimainonta ja kampanjointi on kiellettyä äänestyspaikan välittömässä läheisyydessä.

Kampanjoinnin ja poliittisten tilaisuuksien sallimisen käytännöt vaihtelevat kauppakeskuksittain. Sitovia ohjeita ei ole.

Suomen Kauppakeskusyhdistyksen suosituksen mukaan kauppakeskukset voivat käyttää omaa harkintaansa, mutta tasapuolisuutta tulee noudattaa.

Politiikan tutkija Tiina Rättilä sanoo, että kauppakeskuksissa vastakkain ovat oikeudelliset normit ja kulttuuriset käsitykset.

Kansalaiset saavat perustuslain nojalla kulkea ja kokoontua vapaasti julkisessa tilassa, kunhan siitä ei aiheudu häiriötä. Rättilän mukaan kauppakeskukset vetoavat rajoituksissa yleensä juuri häiriön aiheuttamiseen.

– Kauppakeskukset voivat käyttää häiriötä perusteena kieltää kokoontumiset tai tilaisuudet.

Eeva Jauron mukaan monessa kauppakeskuksessa on huomattu, että politiikka saattaa karkottaa asiakkaita.

Rättilä ymmärtää, etteivät kauppakeskukset halua ärsyttää asiakkaita, koska esimerkiksi poliittisen kampanjatilaisuuden salliminen saattaa häiritä bisnestä pitkään. Ärsytyskynnystä lisää sosiaalinen media, jossa negatiiviset kommentit ja reaktiot ovat nopeita ja leviävät laajalle.

Varovaisuuden taustalla on Rättilän mukaan 1970-luvun ylipolitisoituminen ja jyrkkä vastakkainasettelu.

Asenteet politiikan esiintuomista kohtaan koventuivat 1980-luvulla, mitä Rättilä kutsuu poliittiseksi krapulaksi. Politiikka pyyhittiin pois esimerkiksi koulumaailmasta, ja se palannut takaisin vasta viime vuosina.

– Politiikan, puolueiden ja poliitikkojen kritiikki on juurtunut syvälle yhteiskunnan selkärankaan. Politiikkaan ei luoteta, eli sen näkyminen voi ärsyttää.

Rättilä painottaa, että ei ole sellaista julkista tilaa, johon politiikalla ei olisi pääsyä. Politiikan näkymistä voi rajoittaa vain yksityisissä tiloissa.

– Kauppakeskuksilla on omat säännöt, mutta ne eivät mene perustuslain yläpuolelle. Mielipiteenilmaisua ja kokoontumista ei voi kieltää julkisessa tilassa.

Kauppakeskus on kuitenkin yksityisen ja julkisen tilan välissä, eli niin sanottu puolijulkinen tila. Sen sääntely on Rättilän mukaan ongelmallista.

– Se ei ole täysin julkinen tila, koska sillä on omat omistajat, jotka voivat asettaa rajoituksia. Toisaalta kauppakeskus ei myöskään ole täysin yksityinen tila, koska siellä toimii periaatteessa avoimuuden ja syrjimättömyyden periaate.