Kanta-Häme

Kaupungin vihatuin mies

Valmentaja on sylkykuppi, jonka pitäisi kestää painetta vuorokauden ympäri. Pasi Arvosen mukaan enää ei osata erottaa peliä ja lajia ihmisen yksityisyydestä. Urheilu ei ole enää vain urheilua.
 
Nyt puhutaan jääkiekosta. Se on vakava asia, ainakin Hämeenlinnassa. Vaikka urheilun pitäisi olla viihdettä, on se muuttunut tällä kaudella niin totiseksi, että HPK:n päävalmentaja Pasi Arvonen on joutunut asennuttamaan videovalvonnan kotiinsa.
 
HPK:n liigajoukkue on rämpinyt koko syksyn. Se on näkynyt paitsi sarjataulukossa ja kävijäkatona katsomossa, myös lehdissä ja netissä. Samaan aikaan Hämeenlinnan Pallokerhon organisaatiossa on käynyt puhuri. Seuran tiedotteissa on kauniisti puhuttu ”uusista tuulista”.
 
Uudet tuulet alkoivat oikeastaan puhaltaa jo viime keväänä, kun pelaajakoordinaattori Janne Laukkanen ”irtisanoutui tehtävästään”.
 
Heti syksyllä alkoi veikkaus, koska päävalmentaja Pasi Arvonen saa lähteä. Lopulta HPK:ssa päädyttiin ratkaisuun, ettei Arvosen valmennussopimuksen ensi vuoden optiota käytetä vaan tilalle astuu Antti Pennanen. Sama kohtalo on ollut apuvalmentaja Vesa Viitakoskella ja maalivahtivalmentaja Kari Lehtosella.
 
Viimeksi viime viikolla seuran pitkäaikainen toimitusjohtaja Risto Korpela sai lähteä.
 
Päävalmentajan tehtävä on aina tuulinen. Sen tietää jokainen, joka valmentajaksi ryhtyy. Arvostelua tulee, ja jos peli ei kulje ja tulosta synny, lähtö on lähes varma.
 
Arvonen on kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka raakaa arvostelu on.
 
Jääkiekosta mielipiteitä on jokaisella, joka lajia seuraa. Se on Arvosen mielestä hienoa, sillä silloin on oikeasti kiinnostunut lajista. 
 
Päivittäin tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja kertomaan mielipiteitään. Kauppareissullakin vieressä saattaa koko ajan kulkea joku kertomassa, kuinka HPK:ta pitäisi luotsata. 
 
– Asiallisen kommentoinnin hyväksyn. Se kuuluu työhöni, eikä vaikuta siihen, mitä ratkaisuja teen. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on tultu todella iholle.
 
Arvosten pihaan on syksyn aikana ilmaantunut hautakynttilöitä. Lisäksi hänen vaimoaan ja tytärtään on häiritty. Kotirauhaa on rikottu useaan otteeseen ja asiasta on keskusteltu poliisin kanssa. 
 
Arvosta harmittaa paitsi perheensä puolesta, myös naapureiden. Hän asuu rivitalossa ja toivoo, ettei häiriköinnistä ole aiheutunut naapureille harmia.
 
– Raja menee siinä, että perheen ja kodin pitää saada olla rauhassa, tapahtui jäällä sitten mitä hyvänsä. Tämä on kuitenkin vain jääkiekkoa.
 
Arvonen ei enää juurikaan lue lehtiä, eikä käy netin palstoilla katsomassa, mitä hänestä puhutaan. Ne pursuavat syytöksiä, herjauksia ja perättömiä juttuja.
 
– Syytöksiä tulee todella paljon. Toivoisin kuitenkin, että faktat tarkistettaisiin, eikä syytettäisi väärillä tiedoilla. Helkama on niin sanotusti lähtenyt lepikkoon näissä jutuissa.
 
Arvonen on työskennellyt jääkiekkovalmentajana 15 vuotta. Hämeenlinnan Pallokerhoon hän tuli vuonna 2006 apuvalmentajaksi. 
 
Apuvalmentajavuosina Harri Rindell sai lähteä päävalmentajan paikalta, samoin Kai Rautio. 
 
– Eivät ne ole apuvalmentajallekaan helppoja lähtöjä.
 
Raution potkujen jälkeen lokakuussa 2013 Arvosta kysyttiin päävalmentajaksi. Hän suostui, koska koki olevansa vastuuseen valmis.
 
– Tiesin hyvin, mihin leikkiin lähden. Tuulisuus kuuluu tähän lajiin. Samoin se, että jatkuva paine on koko ajan päällä.
 
Liigavalmentajissa on useita, jotka ovat kokeneet aivan samaa uhkailua ja häirintää kuin Arvonen. Viime kaudella yksi valmentaja sai uusia postilaatikkonsa toistakymmentä kertaa. 
 
– Se on vain kestettävä.
 
Vuosien aikana muutamista kollegoista on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa soitellaan ja jaetaan kuulumisia, mutta annetaan myös valmennuksellisia neuvoja.
 
– Näiden valmentajien kanssa meillä on pitkä yhteinen historia. Luottamus on ansaittu vuosien aikana. 
 
Ajan henki on Arvosen mukaan urheilubisneksessä on kielteinen. Joka asiassa haetaan syyllisiä ja negatiivisuutta.
 
– Urheilu ei enää ole keskiössä. Se on kuitenkin totta, ettei kausi ole mennyt niin kuin suunnittelimme. 
 
– On helppoa olla jälkiviisas. Pelaajaresurssit olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla.
 
Arvosen mukaan HPK tarvitsisi ehdottomasti urheilutoimenjohtajan. Tällä kaudellakin joukkue oli koossa vasta elokuussa, Arvosen mielestä liian myöhään. Se on näkynyt peleissä.
 
– Lisäksi urheilutoimenjohtaja olisi valmennukselle iso tuki.
 
– Arvonen tietää, miltä tuntuu nousta ja saada flow päälle. Hänen kaudellaan se tapahtui keväällä 2014, kun joukkue pääsi kovan taistelun jälkeen playoff-kahinoihin.
 
Flow syntyy kovalla työllä. Työtä joukkueen eteen Arvonen tekee koko ajan, vuorokauden ympäri.  On videopalavereita, viisikkopalavereita ja henkilökohtaisia keskusteluja pelaajien kanssa. Lisäksi pitkät pelimatkat nappaavat paljon aikaa. 
 
Jokainen tarvitsee kuitenkin hetken lepoa, jotta jaksaa. Arvoselle henkisiä latauspaikkoja ovat mökki ja koti. Kotona hän katsoo urheilua. Se on tapa nollata. Kesällä Arvonen on tuttu näky myös golf-kentillä. 
 
Valmentajana hän jaksaa, koska omaa intohimon ja rakkauden lajiin. Lisäksi hänellä on hyvät hermot. 
 
– Pitää sulkea negatiivisuus pois. Vuosien kokemus auttaa. 
 
Nyt päävalmentaja Arvonen keskittyy viimeiseen 27 runkosarjan otteluun. 
 
– Tämän kauden tavoite on vielä saavutettavissa.
 
Hän puhuu paljon siitä, että jokainen jääkiekkoilija tekee omaa uraansa, jossa valmentajia tulee ja menee. Mitä Arvonen haluaa vielä omalta uraltaan?
 
– Nyt ajatukset ovat HPK:ssa. Haave on oikeastaan elää päivä kerrallaan ja menestyä. Muutamia keskusteluja jatkosta olen kyllä käynyt. Tavoite on jatkaa jääkiekon parissa. HÄSA