Kanta-Häme

Kaupunki-ihminenkin kaipaa hiljaisuutta

Kun tutkija Outi Ampuja haluaa nauttia hiljaisuudesta, hän lähtee kesämökille.

– Onhan se vähän kliseistä, mutta kyllä moni suomalainen rauhoittuu mökillä, hän sanoo.

Ampujan mielestä alkeellisissa olosuhteissa puuhasteleminen johtaa kuin luonnostaan hiljaisuuteen. Kaikki tapahtuu vähän hitaammin kuin normaalielämässä.  Hänen omalla mökillään ei ole edes sähköä, joten älylaitteiden lataamisen voi unohtaa. Rauhoittava luonto on sen sijaan koko ajan ulottuvilla.

Filosofian tohtori Outi Ampuja on ääniympäristön ja hiljaisuuden tutkija ja tietokirjailija. Hän ideoi muutama vuosi sitten keruukilpailun, jossa haluttiin selvittää, mitä on suomalainen hiljaisuus, mistä hiljaisuutta löytyy ja mihin sitä tarvitaan. Tuloksista on julkaistu teos nimeltään Hyvä hiljaisuus (Atena kustannus). 

Metsä, meri, kansallispuistot, kesämökit ja ylipäätään luonnonrauha nousivat vastauksissa esiin hiljaisuuden lähteinä.

– Vaikka puhutaan kuolemanhiljaisuudesta ja ahdistavasta hiljaisuudesta, useimmille vastaajille hiljaisuus oli positiivinen asia ja arjen voimavara, hän kertoo. 

Luonnonrauhaan ja hiljaisuuteen on menty lataamaan akkuja kesken ruuhkavuosien tai luonnosta on etsitty lohtua surun keskellä. Vastauksissaan monet yltyivät suorastaan runollisiksi:

Mitä äänekkäämmäksi ja kuluttavammaksi ympäröivä maailmamme käy, sitä tärkeämpi on meidän pitää huolta tästä aarteestamme, luonnosta, jonka hiljaisuudessa voimme saada voimia ja helpotusta ihmisenä olemiseen, kirjoitti eräs vastaaja.

Mitä kuulen, kun en kuule? / Linnun lennon. / Mihin katoan ilman ääntä? / Läsnäoloon. / Missä olen hiljaisuudessa? / Kotona, tiivisti toinen.

Monet vastaajista olivat nähneet elämää jo hyvän tovin. Onko hiljaisuus siis vain mummojen ja pappojen asia? Kun kukaan ei enää tarvitse sinua, on aikaa vaalia hiljaisuutta?

Outi Ampuja myöntää, että meidän kulttuurimme ihannoi nuoruutta. 

– Ajatellaan, että kun on paljon elämää ja aina kiire, menee hyvin. Tällaisessa kulttuurissa hiljaisuus nähdään helposti pysähtyneisyytenä, hän sanoo.

Ampujan mielestä hiljaisuuden ei kuitenkaan tarvitsisi olla ikäkausikysymys. Joutokäynti ja tauot tekevät hyvää nuorenkin aivoille. 

Älylaitteiden jatkuva piippaus ja ärsykkeiden tulva kuormittavat henkisesti. Joskus olisi hyvä olla vain omissa ajatuksissaan. 

Ampuja ehdottaakin koululaisille digipaastoa silloin tällöin. Lapset voisivat miettiä, miltä koululuokassa kuulostaa, minkälaisista äänistä itse pitää ja kuka päättää, mitä ääniä luokassa kuuluu. Kotona voi pitää perheen kesken pyjamapäiviä tai piirustushetkiä, joissa ”ollaan vaan” eikä räplätä kännykkää.

– Hiljaisuus on luovuuden ennakkoehto, hän muistuttaa. 

Jo lyhyt oleskelu esimerkiksi puistossa tai muussa hiljaiseksi koetussa elvyttävässä paikassa saa verenpaineen ja sykkeen laskemaan ja stressihormonitason alenemaan.

– Ihmislaji on kehittynyt ympäristössä, joka oli luonnontilainen. Melu on siellä tarkoittanut uhkaa ja saanut aikaan ”pakene tai taistele” -reaktion, hän sanoo.

Biologialtaan ihminen on yhä luolaihminen, vaikka ympäristömme on kaupunkimainen. 

Suomalaisista jo noin 60 prosenttia asuu kaupungeissa. Metsäluontoon hakeutuminen ei lopulta olekaan ratkaisu hiljaisuuteen, vaan hiljaisia paikkoja pitää rakentaa kaupunkiympäristöön.  Niitä voidaan lisätä liikennesuunnittelun ja hyvän kaupunkisuunnittelun avulla sekä satsaamalla asuntorakentamisessa laadukkaaseen akustiseen ympäristöön.

Kaupungeissa hiljaisuutta löytyy esimerkiksi puistoista, merenrannoilta, kaupunkimetsistä, kirkoista ja kirjastoista – ylipäätään paikoista, joissa liikenne on muuta ympäristöä vaimeampaa ja joissa linnunlaulun voi erottaa. Monille myös oma koti on hiljaisuuden paikka.

Hiljaisuus on kuitenkin suhteellista. Kyselyissä esimerkiksi Helsingin Töölönlahden puisto on koettu hiljaisena paikkana, vaikka desibelimittaukset sanovat toista.  

Ampujan mukaan nuorille ihmisille hiljaisuuden käsite on usein laajempi kuin iäkkäämmille. Kyselyssä eräs nuori vastaaja koki hyväksi hiljaisuudeksi öisen kaupungin, jossa ei kuulu muita ääniä kuin liikennevalojen hiljainen piippaus.