Kanta-Häme

Kaupunki kaipaa kulttuuripäällikköä

Hämeenlinnassa pitäisi olla kulttuuripäällikkö, joka kokoaisi kulttuuriyhdistykset verkostoksi ja antaisi ”kasvot” kaupungin kulttuurituotannolle.

Tätä mieltä on kesäkuussa Hämeenlinnan sivistys- ja hyvinvointijohtajaksi siirtyvä Päivi Raukko.

– Kun juhlavuosien projektipäällikön tehtävä päättyy vuoden lopussa, aion esittää, että tilalle tulisi kulttuuripäällikön pesti, hän suunnittelee.

Kulttuuri ja vapaa-aika muodostavat vain pienen siivun sivistys- ja hyvinvointijohtajan tehtävistä. Valtaosa, yli 1 300, alaisista työskentelee koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Kulttuuripuolella työntekijöitä on alle sata.

– Vaikka henkilöstö on pieni ja omaa kulttuurituotantoa vähänlaisesti, kulttuurilla on iso merkitys kaupungin elinvoiman sekä kaupunkilaisten osallisuuden kannalta, hän sanoo.

Paljon saadaan aikaan yhteistyökumppaneiden ja kulttuuriyhdistysten kanssa – ja juuri siksi kulttuuripäällikön tehtävä olisi Raukon mielestä tarpeen. Hämeenlinnassa sellaista ei ole ollut sen jälkeen, kun edellinen viranhaltija jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

Hämeenlinna on halunnut profiloitua kulttuurikaupunkina, ja se mainitaan kaupunkistrategiassakin: ”Hämeenlinna on elinvoimainen, turvallinen ja aito kulttuurikaupunki Suomen kasvukäytävällä.”

Toinen toistaan seuranneiden säästökuurien jälkeen moni on jo alkanut epäillä, onko kulttuurikaupungin nimitykselle katetta. Päivi Raukon mielestä on.

– Meillä on korkeatasoiset kulttuurilaitokset kuten taidemuseo, hienolla tavalla uudistunut kaupunginmuseo, kirjasto sekä Verkatehdas ja teatteri, hän luettelee.

Toiseksi Raukko nostaa taiteen perusopetuksen ja kaikenlaisen omaehtoisen kulttuurin tekemisen, joka vahvistaa kaupunkilaisten osallisuutta. Hämeenlinnan kolmantena kulttuurin kivijalkana hän pitää historiaa, joka on elävänä läsnä ja joka kiinnostaa asukkaita.

Kulttuurilaitosten ylläpitoon tarvitaan tietty määrä rahaa, mutta raha ei Raukon mielestä ratkaise kaikkea. Toiminta on lopulta kiinni ihmisistä ja innostuksesta.

– Eihän resursseja koskaan taida olla tarpeeksi. Toivon, että rakenteista pidetään kiinni ja nähdään se hyvä, mitä meillä jo on, hän sanoo.

Se ei tarkoita, ettei uudistuksia tarvittaisi. Pienin askelinkin voidaan saada paljon hyvää aikaiseksi. Hyviä esimerkkejä ovat Riihimäen ja Hämeenlinnan teattereiden yhteistyö sekä taidemuseon pitkäaikainen yhteistyö suomalaisten ja ulkomaistenkin museoiden kanssa.

Myös kaupunginmuseon uudistuksista Raukko on innoissaan. Museo on tullut keskelle kaupunkia ja avannut ovensa yhteisöllisille keskustelutilaisuuksille.

– Olen ylpeä tämän kaupungin kulttuurin tekijöistä ja heidän osaamisestaan, hän kiittää.

Pientä uudistettavaa löytyy myös kulttuuriavustusten jakamisessa. Uusi sivistysjohtaja ehdottaa minipilottirahaa eli virkamiespäätöksellä myönnettäviä pieniä avustussummia, joita voi jakaa joustavasti ympäri vuoden. Muutoinhan haku on vain kerran vuodessa.

– Isot, elinkeinopoliittisesti merkittävät avustukset on silti järkevää pitää edelleen kaupunginhallituksen jaettavina, hän kaavailee.

Hämeenlinnassa liikunta- ja kulttuuriavustukset jaetaan samasta potista. Päivi Raukko ei pidä niitä toistensa vastakohtina, sillä molemmat voivat lisätä hyvinvointia.

– Pitää voida hyvin jotta jaksaa tavoitella ihanteita ja sivistystä. Hyvinvointi on eri asia kuin sosiaali- ja terveyspalvelut, hän muistuttaa. HÄSA

Päivän lehti

18.1.2020