Kanta-Häme

Kaupunkilaiset panivat liikuntapalvelut ja jääkentät kyselyssä järjestykseen

Väärin valmisteltu, väärin päätetty. Tätä mieltä olivat kaupunkilaiset viime talvena, kun Hämeenlinnan kaupunki säästösyistä jätti osan luistelukentistä jäädyttämättä ja latuja vetämättä.
 
Tänä vuonna kaupunki asettui etukenoon ja kysyi kaupunkilaisilta, mitkä kanta-Hämeenlinnan kentistä pitäisi jäädyttää. 
 
Eniten ääniä luistelukenttä-äänestyksessä saivat Hämeensaaren ja Pullerin kentät. Tämä ei ole yllätys, sillä näiden kahden kentän tiedetään olevan ylivoimaisesti käytetyimmät.
 
Eniten vastauksia, yhteensä 144 kappaletta, tuli Käikäälästä. Seuraavaksi suurimmat vastausmäärät tulivat Kukostensyrjästä ja Katisten alueelta.
 
Se, kuinka monta kenttää ensi talvena todella jäädytetään, ratkeaa vasta marraskuussa, kun elämänlaatulautakunnan lopullinen tilausbudjetti on selvillä.
 
– Nyt valmisteluvaiheessa näyttää siltä, ettei kenttien määrää tarvitse vähentää viimevuotisesta, sanoo tilaajapäällikkö Päivi Joenmäki.
 
Lautakunta on tehnyt pitkään nollakasvun budjettia, mutta nyt luvassa on pieni, noin neljän prosentin lisäys. Tästä summasta osa on varattu Ahveniston maauimalan, Elenia-areenan ja Ojoisten lastentalon liikuntasalin kustannuksiin.
 
Joenmäen mukaan budjetin valmistelu näyttää ”kohtuulliselta”. Tulevanakaan talvena ei siis jäädytetä kaikkia kenttiä, ja liikuntapaikkamaksuihinkin on tulossa normaalit indeksikorotukset.
 
 
 
Rahan jakaminen ei siis ole yksinkertaista. Oli lopputulos millainen tahansa, aina joku on sitä mieltä, että rahat on jaettu väärin.
 
Miksei sitten annettaisi päätösvaltaa kaupunkilaisille? Osoiteta heille könttäsummaa ja pyydettäisi jakamaan sitä? Menetelmää kutsutaan osallistuvaksi budjetoinniksi, ja maailmalla se on jo arkipäivää.
 
Miksei, sanoo tilaajapäällikkö Joenmäki.
 
Tällöin tosin täytyisi lähteä liikkeelle puhtaasti alueiden tarpeista ja tiedossa pitäisi olla, minkä verran milläkin asuinalueella käytetään mitäkin liikuntapalvelua.
 
Niin tarkkaa tietoa Hämeenlinnassa ei ole. Budjetin valmistelussa lähdetään liikkeelle toisesta päästä, kun liikuntapalvelut arvotetaan keskenään ja yksi yhteinen könttä jaetaan kaikkien kesken.
 
Esimerkiksi Britanniassa osallistuvaa budjetointia on hyödynnetty vuodesta 2004 lähtien. Siellä yleisin toteutustapa on, että asukkaat jakavat valtuuston jakaman summan järjestöille ja vapaaehtoisryhmille, jotka tuottavat harkinnanvaraisia julkisia palveluita. 
 
Suomen Lontoon instituutin tuoreen raportin mukaan osallistuvalla budjetoinnilla on paikallistasolla paljon myönteisiä vaikutuksia. Menetelmän avulla asukkaat saadaan houkuteltua mukaan demokraattiseen päätöksentekoon, yhteisöllisyys lisääntyy, samoin tieto. Syvempiä kustannus-hyötyanalyysejä ei kuitenkaan ole tehty.
 
 
 
Palataanpa Hämeenlinnaan, missä jääkentistä päätettäessä kaksi kriteeriä nousee yli muiden:
 
– Alueellinen tasapuolisuus; se, että kenttiä olisi joka puolella kaupunkia. Toinen kriteeri on koulut, jotka tarvitsevat kenttiä liikuntatuntien vuoksi, Joenmäki tiivistää.
 
Tasapuolisuuden periaate takaakin, että huolissaan ei tarvitse olla, jos oma asuinalue jäi vastauksissa vähemmistöön. 
 
Päiväkotien tarpeet pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan. Päätöksiä tehtäessä täytyy myös huomioida turvallisuusnäkökulmat. Ja toki on silläkin vaikutusta, kuinka paljon mitäkin kenttää käytetään.
 
– Usein kysytään, miksei kaupunki voi tehdä edes jotain pientä kenttää jonnekin. Vastaus on siksi, että kaupunki joutuu kuitenkin huolehtimaan kentän kunnossapidosta sekä sen turvallisuudesta.
 
Rahaa ohjattaessa on myös osattava tasapainoilla yleisen liikunnan ja lajiin sidotun liikunnan välillä. Kaikille lajeille on taattava mahdollisuudet.
 
Budjettia laadittaessa pohjataan usein edellisiin vuosiin. Yhtäkkisiä muutoksia, joissa isoja summia ryhdyttäisiin äkkinäisesti siirtämään paikasta toiseen, vältetään, koska seuraukset voisivat olla kohtalokkaat.
 
– Jos esimerkiksi seuroilta otettaisiin tilatuet pois, voisi tämä aiheuttaa sen, että joku seura joutuisi kokonaan lopettamaan toimintansa. Päätösten täytyy olla hallittuja, miltään ei voi viedä toimintaedellytyksiä, Joenmäki perustelee.
 
Jos taas painopistettä halutaan muuttaa, täytyy tämä tehdä hitaasti ja hallitusti, useamman vuoden kuluessa.
 
Omat haasteensa asettaa myös se, että aika ja ihmisten sekä asuinalueiden tarpeet muuttuvat. Uusia lajeja tulee, toiset ehkä hiipuvat.
 
 
 
 
Hämeen Sanomat pyysi tilaajapäällikköä muotoilemaan kuntalaisille tarkoitetun yksinkertaisen rahanjakokysymyksen osallistuvan budjetin hengessä.
 
Pohdinnan jälkeen hän nosti kuitenkin kädet pystyyn ja totesi, ettei tarpeeksi yksinkertaista ja selkeää kysymystä voinut kyselyä varten tehdä.
 
Mikä siinä oli niin vaikeaa, tilaajapäällikkö Joenmäki?
 
– Se, että on yksinkertaisesti niin monia asioita, jotka pitää ottaa huomioon päätöstä tehtäessä, esimerkiksi turvallisuuskysymykset sekä niiden taustalla vaikuttavat lait, alueiden tasa-arvo – kaikki ne, joista aiemmin jo keskustelimme. Lautakunnassa tätä keskustelua käydään jatkuvasti.
 
Suomessa osallistuva budjetointi on vielä lapsenkengissään, vaikka kokeiluja ja erilaisia selvityksiä onkin tehty. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin kaupunginkirjaston käyttäjät pääsivät osallistumaan keskustakirjaston kehittämiseen päättämällä 100 000 euron jaosta. 
 
Projektissa mukana olleen Avanto insightin toimitusjohtaja Raimo Muurisen määritelmä onnistuneesta osallistuvasta budjetoinnista on seuraava: Se on sitä silloin, kun päätösvalta on oikeasti siirtynyt jonnekin, missä se ei ole ennen ollut.
 
Tällöin päätösvalta on siirtynyt päättäjiltä kaupunkilaisille.
 
 
 
– Tieto on valtaa ja sitä tarvitaan valistuneiden päätösten tueksi, Muurinen sanoo.
 
Miksei siis kuunnella kuntalaisia ja heidän mielipiteensä perusteella päätetä, miten rahat tulee ohjata – tai pitääkö rahanjakoa esimerkiksi eri hallintokuntien väillä tarkistaa?
Se, että suuri osa kuntien menoista perustuu lakisääteisten palveluiden järjestämiseen, ei ole Muurisen mukaan mikään este. Hänen mielestään lainsäädäntöä voi tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa.
 
Miksei annettaisi kuntalaisten äänestää, mihin järjestykseen eri sektorit tulisi rahanjaon suhteen rankata? Miksei hyödynnettäisi kollektiivista mielipidettä, kysyy Muurinen.
 
Mutta eikö seurauksena olisi tällöin tunteeseen eikä suinkaan tietoon perustuva huutoäänestystulos?
 
– Onko sitten parempi, että vaaleilla valittu joukko ihmisiä tekee päätökset ja muodostaa budjetin kuin että tämä kaikki perustuisi laajempaan kollektiiviseen mielipiteeseen?
 
 
 
 
Kun hämeenlinnalaisille suunnatussa kyselyssä asukkaita pyydettiin asettamaan eri liikuntapalveluita arvojärjestykseen, nousivat jääkentät listan ensimmäiseksi. Seuraavaksi tärkeimpänä pidettiin valaistuja reittejä ja kolmanneksi tärkeimmäksi nousivat uimarannat.
 
Jos jääkentät ovat kaupunkilaisten mielestä liikuntapalveluista tärkeimmät, ovat ne myös kaupungin näkökulmasta ulkoliikuntapalveluista kalleimmat hoitaa.
 
Näin siksi, että kentät on tehtävä joka vuosi erikseen ja niitä on jatkuvasti myös pidettävä kunnossa. Jääkenttien teko ja hoito sitoo myös enemmän työvoimaa kuin hiihtolatujen kunnossapito.
 
Kyselyn yhteydessä annettiin kritiikkiä siitä, ettei palveluiden asettaminen arvojärjestykseen ollut joidenkin vastaajien mukaan mielekästä.
 
– Lautakunta joutuu kuitenkin järjestystä miettimään budjettia tehdessään, sillä palvelut ovat samoissa rahoissa, yhdessä köntässä. Tätä taas asukkaiden on vaikea hahmottaa, Päivi Joenmäki sanoo. 
 
 
 
 
Oma kysymyksensä on, miksi edustukselliselle demokratialle ylipäätään pitäisi etsiä vaihtoehtoa.
 
Raimo Muurisen mielestä osallistuva demokratia toisi kansanvallan aivan uudelle tasolle, se olisi päättäjien näkökulmasta hyvä keino jakaa vallan raskasta taakkaa. Kaiken lisäksi, voisiko tässä olla lääke sille, miten alati kasvavat menot saataisiin suitsittua kuriin?
 
– Suomen julkisen sektorin menot ovat paisuneet kaikkina historian ajanjaksoina, eikä näitä päätöksiä ole tehneet rahoittajat vaan poliitikot ja virkamiehet.
 
Budjetti voi paisua kustannusten nousun takia, mutta myös siksi, että poliitikkojen tulee lunastaa lupauksensa vaalien jälkeen.
 
– Ei heillä ole mitään kannustinta tai motiivia, pakottimia ehkä kylläkin, miksi pienentää julkista budjettia. 
 
Oma kysymyksensä toki on se, miten saada ihmiset käyttämään vapaa-aikaansa erilaisissa kokouksissa ja työpajoissa, joissa yhteisten varojen käyttöä olisi tarkoitus pohtia. Tämän takia osallistuvaa budjetointia kannattaisikin Muurisen mielestä käyttää lähinnä silloin, kun tulokset ovat suhteellisen pian nähtävissä. (HäSa)

Päivän lehti

22.1.2020